Yksi DJ-maailman keskeisimmistä standardeista poistuu markkinoilta – mitä ajatuksia muutos herättää pitkän linjan turntablism-harrastajassa?

Kalle Eroma

Ikonisen Shure M44-7:n tuotanto lopetetaan.

Yhdysvaltalainen audiotuotteiden valmistaja Shure ilmoitti kuun taitteessa, ettei se jatka enää levysoittimien äänirasioiden tuotantoa. Yhtiö on tehnyt nimeä itselleen etenkin mikrofoneillaan, mutta DJ-kentällä Shure tunnetaan alan standardiksi muodostuneen M44-7 -äänirasian valmistajana.

Shuren äänirasiat ovat olleet jo iät ja ajat erittäin suosittuja DJ:den keskuudessa. Silti kuten ikonisten levysoittimiensa valmistuksen välillä lopettanut Technics on esimerkillään osoittanut, se ei aina riitä laatutuotteen hengissä pitämiseen.

Digitaalisen musiikin aikakaudella brändin itselleen asettaman ja kuluttajien luottamuksen voittaneen laatutason ylläpitäminen osoittautui liian haasteelliseksi. Lue Shuren englanninkielinen tiedote tuotannon lopettamisesta täältä.

FUM.FI päätti ottaa yhteyttä DJ Eemo1 -nimellä tunnettuun pitkän linjan turntablistiin asian tiimoilta. Lue alta millaisia ajatuksia aihepiirin todellisella asiantuntijalla löytyy.

Otetaan hieman kertausta näin alkuun niille, joille nimesi ei soita mitään kelloja. Millainen historia itselläsi on DJ:nä ja oletko enää aktiivinen tekijä alan piireissä?

Historia on pitkä. Kiinnostuin musiikista ylipäätään jo lapsena. Vinyylit tuli mukaan kuvioihin 90-luvun alkupuolella, mutta aktiivinen ja määrätietoinen DJ-harrastus siinä 90-luvun lopulla. 2000-luvun alkupuolisko meni aika pitkälle Liisanpuiston ja sen piirin keikkahommissa battlehommien lisäksi. Siihen aikaan Suomessa järjestettiin Vestaxin, DMC:n ja Red Bullin battleja sekä Raaputus Battle. Osa kerran, osa useammin vuodessa. Sen kylkeen tuli mukaan biittien vääntäminen, remix-hommat, musan nauhoitukset, laulujen luominen ja albumien miksaamiset. Aika pitkä katalogi tuli väännettyä vajaassa kymmenessä vuodessa kaiken kaikkiaan. Mä oon onnellinen siitä, että pääsin tekemään musaa kaikkien niiden tyyppien kanssa joiden halusinkin. Paljon hyviä muistoja, keikkoja, levyjä, firman perustamista ja pari burnouttiakin tuli kahlattua läpi.

Itse en ole enää aktiivinen. Ehkä noin 5-6 vuotta sitten mulle tuli musan vääntämisen suhteen aika totaalinen ja nopea stoppi. Luovuus ei kadonnut mihinkään, mutta se muutti muotoaan. Universumi kulkee sykleissä. Uskoisin musan olevan kuvioissa jollain tavalla jossain joskus taas tulevaisuudessa, sitä ei voi koskaan sulkea pois. Musan fiilistely nyt ei varmaan koskaan katoa mihinkään. Kolmekymmentä vuotta kun jollain tasolla näppäilee jotain soitinta tai vekotinta mistä tulee ääni – se on osa persoonaa. Ei välttämättä vallitseva koko ajan, mutta aina läsnä.

Viimeisin teos missä näpit ovat olleet pelissä on Kalen Usko-levy. Me ollaan tunnettu aika kauan ja vuosien varrella on ollut säännöllisesti puhetta, että tehtäisiin kimpassa jotain. Se tuli itselle aika tiukkaan saumaan, mutta näin jälkeenpäin ihan jees että tuli tehtyä. Liisanpuiston parin viikon takaisella remixillä on jotain vanhoja juttuja mukana. Ehkä Asan Syypää-biisistä tulee kohta jokin nostalgiajulkaisu? Se tästä vielä puuttuisi (naurua).

Mitä ajatuksia Shuren neulojen tuotannon lopettaminen herättää itsessäsi?

Vähän haikeaa tietysti. Ajat muuttuvat ja vanhojen herrasmiesten on vaan hyväksyttävä tosiasiat. Pari päivää sitten uutisoitiin että Gibson hakeutuu yrityssaneeraukseen. Ne ovat tehneet kitaroita ainakin 70 vuotta. Samaan aikaan Behringer tekee vakavasti otettavia versioita vanhoista analogisynista ja ne menee kuin kuumille kiville. DJ-hommissa käytännöllisyys ja teknologia on muuttanut sitä koko maailmaa kuten koko musiikin tekemisen kenttää. Serato ja muut nykyaikaiset ratkaisut soittamiseen antaa aika paljon neulojen suhteen anteeksi – äänenlaatu aikakoodivinyylin lukemisessa ei ole niin tärkeää jos vertaa vinyyleihin. Aika selvää, että äänirasioiden myynti laskee alle kultavuosien. Vinyylit eivät kuitenkaan ole katoamassa maailmasta, joten äänirasioiden valmistajia löytyy kyllä jatkossakin.

Miksi Shure M44-7:stä on muodostunut standardi alalla?

Shure sai M44-7:n osalta nimenomaan turntablisteille suunnatun neulan tehtyä ihan vähän paremmin kuin muut, oikealla hetkellä ja oikeaan aikaan. Siihen lisättynä maailman huippujen sponsorointi ja hehkutus, niin menestys oli aika selvä. Mä en tiedä tai tunne ketään, joka sillä neulalla ei olisi joskus soittanut. Sitä ennen Stanton 500 oli varmaan se neula mitä eniten käytettiin. Ortofon oli profiloitunut ehkä vähän enemmän normaaliin soittohommaan. Nykyään nekin tekee nimenomaan turntablismiin tarkoitettuja neuloja. Elliptisiä neuloja on varmaan kaikilla valmistajilla, mutta mun mielestä se ei ihan vielä tarkoita ns. turtablismiin suunnattua äänirasiaa.

Miten kuvailisit M44-7:n ominaisuuksia, mitkä ovat sen plussat ja miinukset?

M44-7 mahdollisti levysoittimen ja neulan kombinaation tuunaamisen äärimmilleen. Neula vinoon äänivarren suhteen, lisäpainotukset, kulmien säätö, balanssi – jokaisella oli vähän oma tatsi ja levysoittimen säädöt sen mukaan. M44-7 -äänirasian soundi oli myös säädetty niin, että skrätsit tuli hyvin läpi musasta.

Miinuksena on se soundi. Jos haluaa vain kuunnella musaa, niin parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Toisena ehkä hinta – en edes muista miten usein sitä neulaa piti vaihtaa, vaikka äänirasiat kulki aina omassa kotelossaan keikoille. Se skrätsääminen tuntikausia joka päivä vaan kuluttaa ne. Jokainen ostettu neula vei fyrkat veke vinyylien ostamisesta. Tälläsenä keskiluokkasena möhömahana se ei enää ole ongelma, mutta nuorempana se vähän kirpaisi.

Oletko itse enää käyttänyt ko. neulaa?

Kyllä löytyy ja käytän edelleen skrätsihommissa. Mulla taitaa olla vielä varaneulojakin jossain laatikossa. Musan kuunteluneulat on erikseen.

M44-7:n tuotantoa ei tosiaankaan enää jatketa tämän kesän jälkeen, joten mitä korvikkeita suosittelisit sille?

Jos sattuu omistamaan M44-7 -äänirasiat, niin vaihtoneuloja varmaan saa jatkossakin. Ainakin Japanissa tehdään yhteensopivia neuloja. Jos pitäisi ihan toinen korvike löytää, niin Ortofonilla on skrätsäämiseen tehty äänirasia. Ennen M44-7 tosiaan käytettiin vaan elliptiseksi hiottua neulaa ja niilläkin pärjättiin ihan hienosti. Ei maailma yhteen firmaan kaadu.

Uutisoimme tammikuussa uudesta Phase-teknologiasta, joka tekee äänirasian ja neulan tarpeettomaksi. Olisiko siitä mielestäsi uudeksi standardiksi?

En osaa sanoa tuleeko siitä uusi standardi. Aika näyttää. Loppujen lopuksi se lopputuotos – ääni, kappale, miksi sitä haluaa kutsua – ei ole ollut teknologiasta riippuvainen. Se on kuitenkin ainoa asia millä on mitään merkitystä.

Aikoinaan kun ensimmäiset DVS-tuotteet (Digital Vinyl System, jolla voidaan viitataan esimerkiksi Seraton kaltaisiin vinyyliemulaattoreihin, toim. huom). tulivat markkinoille, oli käytännössä mahdotonta saada latensseja niin pieneksi, etteikö sitä olisi skrätsätessä huomannut. puhumattakaan niiden viritysten stabiiliudesta. Muistaakseni taisi pari ekaa keikkaa mennä hiki otsalla, ei niihin voinut luottaa ollenkaan. Studiossa se oli eri asia, ottoja pystyi tekemään vaikka kuinka paljon. Muutama vuosi ja versio vierähti, kunnes latenssi oli jo aika olematon eikä häirinnyt soittamista ainakaan itselläni.

Uusissa jutuissa on aina oma kehityskaarensa. Huonoa DJ:tä teknologia ei ole koskaan pelastanut. Ei varmaan tässäkään tapauksessa.