”Suomeksikin voi kuulostaa enemmän Rakimilta kuin Raptorilta”: suomiräpin uranuurtajan esikoisjulkaisusta on kulunut jo 20 vuotta – kuuntele omakustanneharvinaisuus täältä!

Vuonna 1997 Espoosta Tampereelle muuttaneen Seren esikoislevy on tiettävästi ensimmäinen CD:nä julkaistu kokonaan suomenkielinen alan demo.

Seren uran aloittanut levy sai alkunsa puhtaasta sylkemisen ilosta.

Vuonna 2018 rap on genrenä kiistattomasti osa valtavirtaa ja yksi suosituimmista musiikinlajeista globaalisti. Useimmille kotimaisen hiphop-kentän uusille tulokkaille oman äidinkielen käyttäminen on itsestäänselvä valinta.

Näin ei kuitenkaan ollut aina. 1980- ja 1990-luvulla suomenkielistä, vakavasti otettavaa räppiä pidettiin lähestulkoon käsitteellisenä ristiriitana. Suomen kieli alkoi saada kunnolla jalansijaa hiphop-piireissä vasta vuosituhannen taitteessa, kun ensimmäiset maanalaisen armeijan edustajat puskivat läpi radioon ja televisioon.

Yksi heistä oli tamperelainen Sere eli silloinen Seremoniamestari, joka onnistui rikkomaan kultalevyrajan heti ensimmäisellä Viesti-singlellään. Tämä tapahtui siis aikana, jolloin levyt liikkuivat fyysisessä muodossa eikä suoratoistopalveluista ollut tietoakaan. Viestiä seurasi nopeasti debyyttialbumi Omin sanoin, jota pidetään ensimmäisenä ison levy-yhtiön kautta julkaistuna suomenkielisenä rap-albumina.

Moni ei kuitenkaan tiedä, että Sereltä oli tullut jo ennen Ranka-levydiiliä ulos kolme omakustannelevyä. Ensimmäinen niistä eli Edustaa edustaa julkaistiin syksyllä 1998.

FUM.FI päätti ottaa koodia uranuurtajaan tämän 20-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi ja laittaa samalla jakoon kaiken aloittaneen omakustanneharvinaisuuden. Lue haastattelu alta ja ota haltuun pala suomalaista hiphop-historiaa!

Mistä koko projekti sai alkunsa ja millaisissa oloissa se kasattiin?

Olin fanittanut räppiä hyvän aikaa ja tajunnut, että suomeksikin voi räpätä siten, että kuulostaa enemmän Rakimilta kuin Raptorilta. Mulla ei ollut asenneongelmaa suomeksi räppäämisen kanssa, kun en ollut missään piireissä. En tuntenut ketään räpin tekijää.

Äänitin biisit vaatekomerossa koulun kamoilla minidiskille. Biisit ovat ”studiolivejä” eli biisi piti tallentaa yhdellä otolla. Yksi tavu väärin ja kaikki alusta. ProTools tuli mukaan vasta myöhemmin. Tällä tavalla tehdessä varmaan kehittyi räppääjänä, varsinkin kun ei ollut mitään esikuvaa tai mentoria suomeksi räppäämiseen. Yksin tekemisessä oli se hyvä puoli, ettei minkään possen ryhmäpaine tai mielipiteet ainakaan vaikuttaneet lopputulokseen. Tuli niin pöljää ja omalaatuista kuin tuli.

Levyltä löytyy muutama ”suomennos” (esimerkiksi De La Soulin kappaleeseen pohjautuva Ring ring), jollaisia Suomessa ei kai oltu aiemmin tehty. Mistä sait idean niihin?

En muista mistä se kipinä ”käännösbiiseihin” tuli, kai se tuntui hyvältä läpältä. Ysärin lopulla tehtailtiin paljon samplehittejä tunnettuihin biiseihin. Ne alkuperäiset yleensä löytyi valmiiksi omasta hyllystä kasetilta tai CD:ltä ja niiden perusteella oli helppo tehdä oma versio biitistä. Mitään valmiita instrumentaaleja ei ainakaan mulla ollut. Elää mä sain -biisiin samplasin tietty Fredin versiota Staying Alivesta.

Sinisillä Punaisilla Miehillä eli SPM:llä on myös jollain kasetilla ton tapaista, muistaakseni joku biisi Puff Daddyn I’ll Be Missing You:hun suht kieli poskessa. Nämä kuulin kyllä vasta myöhemmin.

Miten iso CD-R -painos levystä tehtiin? Oliko CD:tä myynnissä missään vai liikkuiko levy ainoastaan kädestä käteen?

Levyjä ei painettu missään, kopioin jokaisen yksitellen ja yksinkertaisella polttonopeudella koulun kopiointiräkillä. Tosi harvassa koneessa oli polttava CD-asema tai en tiennyt sellaisista. Parisenkymmentä näitä on maailmalla fyysisinä kappaleina. Kansissa oli sähköpostiosoite ja sinne tiedusteluja alkoi tulla. Sen 20 markkaa sain tilille jälkeenpäin, jos sain. Kymmenen poltettavan CD:n pakka maksoi about satasen, joka oli kova investointi opiskelijabudjetilla. Se varmaan suitsi sitä ”painoksen” kokoa.

Homma lähti leviämään kunnolla kun kaveri kysyi, saako nää biisit laittaa nettiin. En täysin ymmärtänyt kysymystä. Sillä oli kuitenkin taide/demoscenesivu www.katastro.fi, jonne se laittoi ne MP3-muodossa.

Samoihin aikoihin pinnan alla kupli myös muualla. Millaista palautetta sait levystä, suomenkielen käyttämisestä ja ylipäätään rap-musiikin tekemisestä?

Kaverit lähinnä ihmetteli ja osasta se oli varmaan tosi noloa. Ei haitannut, räpin tekeminen oli maailman siisteintä. En tiedä kuuliko sitä Tampereella kukaan alan tekijä. DJ Infekto, joka tunsi kaikki kaupungin räppityypit, kuuli Seremoniamestarista vasta seuraavana vuonna. Itse vastaavasti kuulin Kontrastista ja Ceebroista sun muista Hesan tyypeistä vasta Infekton kautta. Varmaan Are on kuullut Edustaa edustaa:n tuoreeltaan, ainakin se on sitä siteerannut Canibus status -biisillä.

Keille kaikille muistat soittaneesi levyä?

Bomfunkin MC’sin Raymond Ebanks opiskeli TTVO:lla ylemmällä vuosikurssilla ja sain siltä Fintelligenzin Finvasion / Vapaa tyyli -omakustanteen CDR:änä. Mukana oli varmaan Hoon puhelinnumero, johon lähetin kehut hyvästä matskusta. Lähetin EE:n postilla Runeberginkadulle ja kävinkin loppuvuodesta ’98 siellä jäbien kellaristudiolla. Jos Raymondia eli ”Reiskaa” ei lasketa, Kimmo ja Henkka olivat ensimmäiset tapaamani räppärit Liisanpuiston Teesin (syksy ’96) jälkeen.

Reiska vei Edustaa:n levy-yhtiölleen Sonylle, mutta alkuperäisten biisien oikeudet nähtiin siellä ongelmaksi. Mulla ei ollut tähän ratkaisua, enkä jaksanut miettiä asiaa sen pidemmälle. Levydiili vaikutti muutenkin utopistiselta ajatukselta. Ja Sonyllahan oli jo virityksiä oman räppiaktin eli Fintelligensin kanssa.

Tampere tunnettiin tuohon aikaan hiphop-piireissä ensisijaisesti Liepon hommista eli Nuerasta ja Open Recordsista. Olet myöhemmin tehnyt yhteistyötä Lielahden poikien kanssa, mutta miten he tuolloin suhtautuivat uuteen tulokkaaseen?

Ei täällä oikein kukaan tainnut tietää, kuka on Seremoniamestari tai varsinkaan miltä se näyttää. Varmaan ollaan monesti kävelty kadulla ja baareissa toistemme ohi. Pelinappula tuli samana vuonna, mutta tuskin kuulin sitä silloin.

KarKar a.k.a. Kari Jokinen on tehnyt lähes kaikkiin julkaisuihisi kannet tästä ensimmäisestä omakustanteesta lähtien. Mitä kautta törmäsit häneen, miten yhteistyönne alkoi ja miksi Star Warsin Greedo päätyi tämän julkaisun kanteen?

Kari oli kurssikaveri TTVO:lla graafisen suunnittelun puolella. Nykyisin se on mainostoimiston pääsuunnittelija ja edelleen ystäväni. Greedo varmaan tuli sille ekana mieleen, en varmaan edes ehdottanut itseni laittamista kanteen. Olisi pitänyt näyttää räppäriltä. Reipasta taidekoulumeininkiä.

Levy on sittemmin saanut pari seuraajaa kahden mixtapen eli Edustaa edustaa 2:n (2005) ja Edustaa edustaa 3:n (2011) muodossa. Onko sarjalle tiedossa enää jatkoa?

Mehukas mixtape (2013) on vielä tätä jatkumoa, mutta sen päätteeksi tavallaan laitoin mixtape-hanskat naulaan. Musiikin tekeminen, julkaiseminen ja artistien suhtautuminen on muuttunut. Rakkaudesta lajiin nää on tehty, mutta tuskin jaksan enää nähdä samaa vaivaa ilman että saan edes kustannuksia takaisin.

Miltä alkuperäinen Edustaa edustaa kuulostaa näin 20 vuotta myöhemmin?

Matskusta kuuluu, että tein sitä sylkemisen ilosta. Artistibrändin rakentaminen ei paljon painanut. Läppä on aika tajunnanvirtaista eikä turhan vakavaa. Vuosituhannen alussa hiphop menikin välillä totiseksi touhuksi, myös itsellä.

Aikaansa nähden siellä on teknisesti tasokasta kirjoittamista, vaikka Isä meidän. Se on jo selkeä teemabiisi. Kehitys oli tähän aikaan nopeaa, seuraavana keväänä syntyi jo Viesti. Tämän päivän Serellä on jo aika eri käsitys tuottamisesta ja biisin kirjoittamisesta, mutta samaa tekemisen riemua tavoittelen edelleen.

Vapaa sana loppuun?

Moni artisti on kertonut aloittaneensa suomeksi räppäämisen jo sinä ja sinä vuonna ysärillä. Audiot tiskiin, put up or shut up! Ja vielä kerran terveiset Timo Tontille a.k.a. Teesille, yksi kohtaaminen kommuunibileissä voi muuttaa elämän.