Levyllinen poppia rakkaudesta – ei ehkä uusin idea, mutta toimii aina vaan

Reino Nordinin uutuusalbumi Antaudun on ehjä kokonaisuus, joka kestäisi hieman hiomattomuuttakin.

Tänään julkaistu Antaudun on Reino Nordinin toinen albumi ilman Rhinos-yhtyettä. Ensimmäinen soololevy Bongo Rock sai hyvän vastaanoton ilmestyessään 2014. Miehen reggaetausta kuului Bongo Rockin soundissa vielä vahvasti, mutta uudella levyllä menneeseen on tehty selkeä ero. Puolituntinen albumi soi yhtenäisenä pakettina tyylipuhdasta modernia poppia alusta loppuun. Kaikkia biisejä yhdistää soundin lisäksi hittipotentiaali ja rakkausteema – tavallaan myös Momentumii-kappaletta, joka pyörii itsensä rakastamisen ympärillä.

Levy alkaa singlenäkin julkaistulla Kato mua silmiin -kappaleella, joka jää onnistuneen sovituksen ja hienojen melodioiden johdosta allekirjoittaneen lempiraidaksi. Pari seuraavaa pitävät ansiokkaasti saatua tunnelmaa yllä, joskin Mä en maindaa jää hieman kahden ensimmäisen biisin varjoon. Vauhdikkaan aloituksen jälkeen hiljennytään nimikkoraidan pariin, joka on turhan kliseinen voimaballadi. Levyn lopetukseksi laitettu, pelkällä akustisella kitaralla kompattu versio samasta kappaleesta pysäyttää kuuntelemaan huomattavasti tehokkaammin. Olisi ollut rohkea ja mielestäni hyvä päätös jättää vain akustinen versio levylle.

Vapaa ja Puhu vaan jyräävät niiden välissä olevat Kosketa- ja Otan sut haltuun –pätkät brutaalisti alleen. Vapaan lähes akustiset säkeistöt yhdistettynä massiiviseen kertosäkeeseen luovat yhdessä hyvän kombon, kun taas monesta muusta kappaleesta on vaikea löytää erityistä tarttumapintaa.

Viimeinen nopea ennen viimeistä hidasta eli Mis on se rakkaus on tyylikästä tunnelmointia vauhdikkaan menon jälkilöylyihin. Lällyllä rakkausbiisillä feattaava Tippa-T on ilmeisesti ryhtynyt oikein tosissaan siivoamaan imagoaan. Ehkä seksismi ja ryyppyrallit ovat vihdoin lakanneet viihdyttämästä – kukapa olisi uskonut. Mutta vielä takaisin Nordiniin: Antaudun on osittaisesta teflonpinnastaan huolimatta hieno kokonaisuus, jonka niin sanotut täytebiisitkin loistaisivat edukseen yhtään huonommalla albumilla.