Rahasta pääsee ja hevosta ei voi vähentää – artisti maksaa ja kateelliset masturboi

FUM.fi ei halunnut lähteä retostelemaan julkkisten verotiedoilla, vaan tilasi sen sijaan Majurilta tilannekatsauksen artistien verotuksesta. Tässä kolumnissa selitetään, miksi räppäreiden tuleekin tienata enemmän kuin sinä.

Kuva: Pekka Keränen

Verotiedot ovat Suomessa perinteisesti julkisia, ja jokavuotinen metelöinti aiheesta jaksaa kerta toisensa jälkeen ihmetyttää. Nurinaa ilmenee poliittisesta kannasta riippumatta; oikealle kallellaan olevat poraavat kravatit märkinä kuinka veroja peritään Suomessa liikaa, ja samaan aikaan vasemmiston ja proletariaatin suukappaleet huutavat, että veroja pitäisi periä vieläkin enemmän. Erityisesti julkkisten verotiedot kiinnostavat – eivätkä hyvin tienanneet tietenkään ole ansainneet osaansa, koska kuka tahansa pystyisi samaan.

Heitterit eli vihaajat ovat urbaanin musiikin alalla erittäin tuttu käsite. Toisten ihmisten itsensä ja unelmiensa toteuttaminen, jonkun konkreettisen luominen, taloudellinen ja sosiaalinen menestyminen ja useiden artistien kyky olla kaiken päälle vielä esimerkillisiä roolimalleja ja ”hyviä tyyppejä” osuu perisuomalaiseen kiukkusuoneen.

Valintojen maailma -artikkelisarjassani mainitsin artistin brändin henkilöityvän vain artistiin itseensä, jolloin heidän ympärillään työskentelevien panos jää helposti piiloon. Muusikonkin työn jälki näyttäytyy usein peruspulliaiselle vain ”muutamina” biiseinä ja musavideoina siellä täällä. Ehkä siksi verottaja mieltää artistin mielellään palkansaajaksi, vaikka suurin osa artisteista on todellisuudessa yrittäjiä, joilla on liiketoiminnan pyörittämisestä aiheutuvia, raskaitakin kuluja.

Nykytilan mukaan artisti ei maksa arvonlisäveroa saamastaan keikkapalkkiosta, mutta ei myöskään pysty vähentämään esiintymistään varten hankkimiensa tavaroiden ja palveluiden ostohintojen sisältämiä arvonlisäveroja. Tällaisten vähennyskelvottomien hankintojen määrän kasvu aiheuttaa keikkapalkkojen nousua. Käytäntö on jäänne ajalta, jolloin keikkoja järjestävät tahot olivat vielä yleishyödyllisiä seuroja eivätkä siksi voineet itse hyödyntää arvonlisäverovähennystä.

Artistit työllistävät lukemattomia ihmisiä ympäri vuoden, suoraan sekä välillisesti. Valinta jättää ”perinteinen” yrittäminen, palkkatyö sekä usein myös koulutkin on mitä suurin riski, ja ansaitsee riskiä ja tehtyä työtä vastaavan palkkion. Normaalin yrittäjän uhrauksien lisäksi useimmat menestyneet artistit uhraavat myös yksityisyytensä menestyksensä eteen. Tämä voi olla mielenterveydelle ja sosiaaliselle elämälle erittäin raskasta. Ihan jo siksi, että projektien lisääntyessä artistin diversifioidessa liiketoimintaansa, työpäivät voivat kestää kellon ympäri. Artistin luoma hyöty ja arvo on usein myös esimerkiksi faneille paljon muuta kuin materiassa ja rahassa mitattavaa.

Hiphop-kuvastoon kuuluva yltäkylläisyydessä ja vauraudessa kylpeminen ja materialistisien arvojen esiintuonti osaa usein suututtaa, mutta kun lyödään verotiedoista näkyvät 100 000 – 200 000 euron vuositulot vielä tapetille, niin johan vituttaa.

Musiikkibisnes on kuitenkin niin paska ja raaka bisnes, että uhkapelissä unelmiensa eteen ei kaikki pärjää, ja epäonnistuminen voi jäädä ankkurina kaulaan vuosiksi. Kun taas alalla menestyvät ihmiset parhaimmillaan uhraavat kaikkensa vaan jotta sulla olis hauskaa, ei sekään lopulta välttämättä ole kadehtimisen arvoista.

Joten – kun vuosien työn jälkeen vihdoin tarkenee ja mennään leveellä, ja silti ne verot kiltisti maksetaan, niin ollaan mieluummin ylpeitä pärjänneistä eikä kieritä omissa katkeruuksissamme. Antaa äijien ja likkojen painaa, kun se on lopulta kuitenkin vain meitä naapurin kyyliä varten. Ja toivotaan, että verotaakka ei kaada koko alaa ja keikkapaikkoja, koska raha, joka sitä industrya pyörittää, allokoidaan pitkälti kotitalouksien vapaa-aikaan jäävästä budjetinosasta.

Ehkä tuloihin keskittymisen sijaan kannattaisi muutenkin laittaa paraatijonoon yhteiskunnalle hyödyllisimmät henkilöt: Listattaisiin tehty työ ja perustettujen yritysten työllistävä vaikutus sekä yksilön suora hyöty yhteiskunnalle ostettujen tuotteiden ja palvelujen muodossa. Väitän, että artistit olisivat tämänkin listan kärkisijoilla.

Ja muistetaan, että ainoa syy, miksi ihmisen pitäisi katsoa vierustoverin lautaselle, on tarkistaakseen, että tällä on tarpeeksi.

#Ballin

Teksti: Jussi ”Majuri” Karvonen