Pijall lakkasi yrjöämästä muiden naamalle: ”Musiikki on ydinvoiman jälkeen maailman vaarallisin asia”

Tässä Pijallista kertovassa jutussa toimittaja rikkoo molempia sääntöjä, mitkä hänelle on toimittajana olemisesta opetettu: älä aloita juttua kuvailemalla haastattelutilanteen alkua äläkä kirjoita juttua kronologisesti haastattelutilanteen mukaan. Pijallin tuleva levy rakentuu samalla tavalla: kappaleet ovat siinä järjestyksessä kun ne ovat syntyneet.

Faktat ovat yleisessä tiedossa: Pijall lopetti räppäämisen, katosi, raitistui ja kääntyi muslimiksi. Nyt hän on palannut.

Olemme sopineet tapaavamme Stockan kellon alla, minne saavun nolosti pari minuuttia myöhässä. Tarjoan kättäni esittäytyäkseni ja samalla hetkellä, kun Pijall ei vastaa kättelyyni, hoksaan mokanneeni. Niin, se islam. Olen miettinyt etukäteen, miten otan aiheen puheeksi – haluaako hän puhua uskostaan tai haluaako hän puhua ainoastaan siitä.

Siirryttyämme kahvilaan menemme suoraan aiheeseen: missä Pijall on ollut ja miksi?

– Hoitokodissa. Minulta analysoitiin vuonna 2006 psykoaffektiivinen syndrooma, mikä jäi silloin omasta tahdostani hoitamatta. Islamiin kääntymisen jälkeen päätin vaimoni ihanasta pakotuksesta lähteä hoitoon.

Pijall kertoo laittaneensa päänsä kuntoon ja keskittyneensä tasapainon hakemiseen. Rytmi elämään on löytynyt hengellisten harjoitusten ja arkeen totuttelun kautta. Puhelin, TV ja sosiaalinen media olivat pitkään kiinni. Myös taiteen tekeminen oli pannassa.

– Tässä välissä en luonut mitään. Sitten tuli nostalgiahaiku musiikin tekemiseen, ja rukoilin Allahilta inspiraatiota. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun runoja rupesi tippumaan. Valvoin yöt ja kirjoitin parissa viikossa levyllisen tekstejä.

Uusi levy on nyt viimeisiä featteja vaille valmis. Levyn tekeminen on tuntunut hyvältä; on tullut tavattua vanhoja tuttuja ja tehty yhdessä sitä, mitä kaikki rakastavat. Biittejä Pijall on saanut muun muassa Kalifornia-Kekeltä, Super Jannelta ja Sipulijaskalta.

Pijall on ollut vuosia poissa kuvioista, ja suomalaisen räpin seuraaminenkin oli jäänyt. Nyt hän on yrittänyt taas kuunnella tuttujen tuotantoa oman musiikin tekemisen ohessa.

– On ollut tosi siistiä nähdä tapahtunut kehitys. Jengillä on ihan älyttömiä skillsejä. Tässä välissä räpistä on tullut hyväksytty osa yhteiskuntaa, vähän niin kuin jääkiekosta! Ennen toivoi, että kuulee jotain hyvää joskus, ja nyt voi olla varma, että vähintään kerran kuussa tulee ulos jotain noteeraamisen arvoista. Silti toivoisin, että nuortenkin tyyppien läpät painuisivat vähän diipimmäksi. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän peeaan jauhaminen ja egoilu kiinnostaa.

Aikaisemmin englanniksi räpännyt Pijall teki uuden levynsä suomeksi. Mikä muu on muuttunut kuin kieli?

– Lyriikkani hakee nyt halua kasvaa ihmisenä ja musiikkini saa olla siinä kulttuurissa, mitä elän. Osa muslimeista sallii musiikin tekemisen, osa kieltää, ja ymmärrän myös heitä. Musiikki on ydinvoiman jälkeen maailman vaarallisin asia.

Anteeksi mitä?

– Sillä voidaan tuhota tai parantaa elämiä. Esimerkiksi Eminemin Stan-biisin takia fani teki itsemurhan. Jenkeissä on tehty surmia siten, että on kuunneltu räppibiisejä ja menty sen jälkeen ampumaan jengiä.

Aatteleeko Pijall todella, että musiikki on syypää näihin tekoihin?

– Se voi impulsoida siihen tietyllä tavalla. En syytä musiikin tekijöitä, mutta haluan nostaa esiin sitä vastuuta: haluaako ihmiset tosiaan yrjötä toisten naamalle niitä omia pahoja olojaan ja tunteitaan. Se mentaliteetti ei aina toimi. Kuten ei sekään, että räpissä aina dissataan naisia ala-arvoisina objekteina.

Ilahdun, kun Pijall ottaa puheeksi rap-musiikin negatiivisen naiskuvan. Hän kuitenkin jatkaa:

– Samaan aikaan naiset tuputtavat itse itseään. Katukuvassa näkee muutoksen; nykypäivän naiset saattavat pukeutumisensa johdosta näyttää prostituoiduilta kymmenen vuotta sitten.

Pijall varmaan huomaa silmissäni välähtävän feministisen raivon, sillä hän siirtyy syyttämään muotia ja itseään naisten sijaan.

– Katson peiliin, kun sanon näitä juttuja, sillä olin itse pornografia-addikti. Kaikki savat tehdä mitä haluavat, mutta sillä on aina joku seuraus. On rajua, miten räppärit puhuvat naisista, mutta samaan aikaan on tietynlaisista naisia, jotka haluavat vain rikkaan miehen. Ja siitähän räppärit juuri puhuvatkin.

Käymme keskustelun räppäreiden omaksumasta kuvastosta ja sen syistä. Pijall pääsee aiheesta kuin aiheesta lopulta islamiin, mistä tuttuja elementtejä löytyy myös tänään julkaistulta Tuntematon sotilas -singleltä. Tekikö Pijall comebackin, koska haluaa saarnata tai käännyttää?

– Jos saarnaaminen tarkoittaa sitä, että antaa sydämen puhua, niin kyllä. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä, että tulen pätemään tai jyräämään, niin en. Haluan vuorovaikutusta. Haluan kuitenkin myös, että se viaton ihastuminen, mikä mulla on uskontoon, saa olla olemassa.

Tuntematon sotilas on biisi, jolla kerron päivittäisistä traditioistani. Kappaleen nimi tulee siitä, etten ole koskaan tuntenut isääni. Samalla se kuvastaa myös sotilasmaista kuria, mitä noudattamalla yritän elää: biisi muodostuu hengellisistä harjoitteista, joita teen.

– Tulevalla levylläni on muutakin kuin uskontoa. Siellä on isyyttä, äitiyttä, lähtöä ja odotusta. Päätin tehdä biisit levylle siinä järjestyksessä kun kirjoitin ne.

Pijallin ensi vuonna ilmestyvän albumin nimi on 20, ja levyllä tulee olemaan nimensä mukaisesti 20 kappaletta. Ajatus kokonaisuuteen lähtee Seitsemän samuraita -elokuvasta:

– Samurait ovat täynnä kilvoitusta ja tekevät harakirin lopussa, jos häviävät – ne pelaavat korttinsa loppuun asti ja kuolevat omaan miekkaansa. Mulla on tässä nyt vähän samanlainen asenne: lähden takki auki syteen tai saveen, eikä mulla ole mitään hävittävää. Mä voin allekirjoittaa kaiken, mitä levyllä puhun. Toivon, että kappaleet voivat olla valona ja suuntaviittana niille, jotka valoa ja suuntaa haluavat sekä douppia räppiä niille, jotka haluavat douppia räppiä. Mä koitan tehdä niin kaunista kuin osaan, ja toivottavasti musiikkini kohtaa kauneutta etsivän.