Tänään tasan 40 vuotta sitten Hämeenlinnassa päästi ilmoille ensimmäisen parkaisunsa Karri Miettinen a.k.a. Paleface, joka ei pahemmin esittelyjä kaipaa. Suomalaisen hiphopin piirissä Daddy Palesin hengästyttävän monipuolinen ja edelleen kasvava ansioluettelo hakee vertaistaan.

Palefacen yli kaksikymmentä vuotta kestäneeseen uraan mahtuu mieletön määrä soolomateriaalia. Yhtä lailla meriittejä erilaisista kokoonpanoista löytyy aina acid jazz- ja hiphop -pohjaisesta Hoaxista tuoreempiin Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -julkaisuihin. Lisäksi kotimaisen hiphopin heimopäällikkö on vaikuttanut lukuisissa näytelmä-, kirja- ja elokuvaprojekteissa sekä toiminut radiossa niin Groove FM:n kuin Radio Helsinginkin taajuuksilla.

FUM.FI päätti Palefacen merkkipäivän kunniaksi koota muutamilta suomalaisilta hiphop-vaikuttajilta heidän omia suosikkejaan Palefacen tuotannosta. Onnea myös meidän puolelta Palefacelle!

Sere:

Vedän vähän kotiinpäin biisivalinnallani Propsit (2000), mutta mulla on perustelut. Olin törmäillyt tähän vaikuttavaan hahmoon Tampereen Yo-talolla ja muutenkin kaupungilla vuosituhannen taitteessa. Taidot ja ennen kaikkea into tehdä musiikkia ei jäänyt epäselväksi.

En muista miten houkuttelin Karrin vetämään levylle suomeksi, mutta jatkoin houkuttelua tämän träkin jälkeenkin. Miettisen säkeistö Propseissa oli melkoista tajunnanvirtaa ja meni kertosäkeen puolelle yli sovitun tahtimäärän. Ei haittaa! Myös lopun shoutout-maratoni oli helmi päätös levylle.

Karri oli varmaan ottanut vaikutteita jenkkihiphopista, jossa tuplariimit olivat tuohon aikaan valtavirtaa. Niistä oli tämäkin vierailusäkeistö rakennettu. Otin paljon vaikutteita tästä tavasta vetää suomeksi, se oli siihen aikaan uraauurtavaa kampetta. Isot onnittelut isolle miehelle, jonka kynä on maan terävimpiä.

Brädi:

Paljon onnea, Daddy Pales!

Mulle rakkain Paleface-kappale lienee Quarter Past -levyltä (2003) lohkaistu Colgate Soulmate. Olimme Karrin kanssa jo tutustuneet ja ystävystyneet debyytin aikaan, ja olipa mies tainnut 5th Elementin bileissäkin jo vierailla. Tuohon aikaan itsekin yritin räpätä vielä englanniksi, ja ihailin miehen duunia hurjasti. Kuitenkin, kakkoslevyn ”rakkauslaulu” iski romantikkoon todella lujaa.

Biisissä on upea tunnelma ja Emma Salokoski tuo kirsikan kakun päälle. En tiedä, ehkä se muistutti suurta Common-fania The Lightista, vai mikä siinä oli – joka tapauksessa Pale astui k.o. biisillä artistina mielessäni uudelle levelille. Ennen kaikkea sain siitä ahaa-elämyksen, että ”rakkauslaulullakin” voi rimmata noin julmetun teknisesti ja hyvin.

Paleface on jatkanut hämmästyttämistäni koko uransa. Pidän hänen kynäänsä ihan yhtenä terävimmistä koko geimissä Suomessa. Hänen muuntautumiskykynsä artistina on ihailtavaa, kuten myös hänen uskomaton musatietopankkinsa, joka sijaitsee miehen korvien välissä. Kova seppä. Onnea vielä, perästä tullaan…

Pyhimys:

Koska en voi valita Karrin esiintymistä Junon ja Jannan häissä, niin valitsen kappaleen Kalpeaakin kalpeampaa, joka toiseksi eniten avasi mun silmiä miehen laaja-alaisista tulkitsijan kyvyistä. Onnea!

MC Pyhä Lehmä:

Onnea Sir Pale, suomalaisen hiphopin isähahmo Daddy Pales, mad rispekt! Jokainen biisi on täyttä kultaa ja painavaa asiaa, keikoilla lava aina tulessa ja karisma vaan vyöryy!

Palefacen kaikki biisit ovat törkeän hyviä ja tykkään kaikista. Sanamuunnoksien ystävänä on pakko nostaa esiin humoristisempi Patinoitunut runomies, joka on todiste Palen kielineroudesta ja suomenkielen rikkaudesta.

Inka Rantakallio (Rap Scholar):

Mull’ on lupa (2014) on voimaannuttava biisi siitä, että saa olla eri mieltä ja vaatia parempaa ajassa, jossa valtaa pitävät ja kaikista etuoikeutetuimmat pyrkivät sortamaan heikoimpia. Lisäksi biisistä löytyy vastustamattomasti rullaava yhdistelmä akustista kitaraa ja biittiä, sekä riimien puolelta esimerkki Palefacesta monipuolisimmillaan. Tämän kuuntelun jälkeen tekee mieli lähteä miekkareihin.

Xmies:

Megana onnea isolle pikkuveljelle! Suomiräp ei olisi todellakaan sellaista mitä se nyt on ilman äijän panosta.

Mun suosikki tällä hetkellä on Vanki vai vartija, yksinkertaisesti siksi että siinä on hienoa samplenkäyttöä sekä hienot ja tärkeät sanat. Tosin valinta olisi voinut olla myös vaikka Riisto Räppääjä, ensimmäinen biisi jonka itse tuotin Palefacelle. Silläkin on tärkeä paikka mun sydämessä.