FUM.fi:n ENSINÄYTTÖ: Paha narttu Adikia ilmoittaa kyllästyneensä konttaamaan

Tuomas Järvelä

Rutiluksen uusi artistilupaus tuo teksteihinsä likaisen etelän asennetta tekemättä naisesta objektia.

Kotimaisen hiphop-lafka Rutiluksen tuoreelta artistilupaukselta Adikialta tipahti tänään kehiin esikoissingle ja -video nimeltä Paha narttu. Anteeksipyytelemättömien räppien takaa löytyy 26-vuotias helsinkiläinen Kirsikka Ruohonen, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. Vaikka nimi Adikia onkin lainattu antiikin Kreikan taruston epäoikeuden jumalattarelta, ei kyse ole kuitenkaan fiktiivisestä hahmosta.

– Adikia on mun rap-alterego, joka ei ole erillinen rooli vaan enemmänkin mun tietyt luonteenpiirteet tappiin vedettynä. Biiseistä välittyy toivottavasti ristiriitainen mutta samaistuttava hahmo, joka kyseenalaistaa ja asettaa naurunalaiseksi myös omat ajatuksensa. Kuvataiteessani käsittelen paljon seksuaalisuutta ja itsensä esineellistämistä feministisellä twistillä ja samat aiheet pyörii teksteissäkin, Adikia sanoo.

Naisräppärillä on takanaan vahva musiikkitausta, sillä hän on soittanut rumpuja noin 10-vuotiaasta asti ja ollut kiinnostunut jo varhain r’n’b:stä, soulista, funkista ja rap-musiikista. Naisesikuvien puutteessa ajatus omista rap-teksteistä otti kuitenkin tosissaan kipinää vasta aikuisiässä.

– Nautin teknisesti kunnianhimosesta ja rytmillisesti monipuolisesta flowsta, joten räppäämisen alottaminen oli tosi vaikeaa kun maku oli jo siinä vaiheessa kehittynyt tietynlaiseksi. Olen 2010 vuodesta asti tasasin väliajoin alottanut treenaamisen ja lopettanut sen, kun usko on loppunut kesken. 2014 vuoden loppupuolella tuli vihdoin se hetki kun öiset äänitykset ei aamulla enää kuulostaneet ihan kuralta. Siitä eteenpäin olen kirjottanut ja treenannut tasasesti muiden duunien ohessa.

Rap-musiikkia jo pitkään kuunnellut artisti innostui aikoinaan Outkastin ja Dungeon Familyn kautta etenkin Atlanta-meiningeistä. Usein misogynististen Dirty South -julkaisujen diggailu sai Adikian kuitenkin kamppailemaan ison ristiriidan kanssa kappaleiden sanoman sotiessa hänen omaa ajatusmaailmaansa vastaan.

– Mun korostuneen feministinen kotikasvatus on antanut onneksi hyvät valmiudet medialukutaitoon, pystyn laittamaan rapit omaan kontekstiinsa ja kyseenalaistamaan niiden misogynian. Mutta tykkään Dirty Southin törkeydestä, siinä seksuaalisuus ja esineellistäminen on viety niin äärimmilleen. Teksteissäni on samaa törkeyttä, mutta niissä nainen on toimija eikä objekti. Misogynia on vaihdettu feminismiin, mutta asenne on sama. Sellanen zero fucks given. Mun tekstit pelaa sitä historiaa vasten, jossa UGK tai Ying Yang Twins referoi naisiin lähinnä strippareina. Mun biisien stripparit vaan on lukeneita, valveutuneita sekä monisyisiä hahmoja ja lisäks oon itse yksi niistä.

Suomalaisen hiphopin kentälle Adikia haluaa tuoda monipuolisuutta ja uusia näkökulmia. Ideana on muuttaa tiettyjä oletuksia tuomalla väripalettiin mustan ja valkoisen välille myös harmaan sävyjä.

– Mä haluan mimminä tuoda uudenlaisen äänen ja tavan räpätä, joka voimaannuttaa ja nostaa alentamatta vastapuolta. Tuntuu että naiset usein käyttää samaa kieltä kun miehet räpätessä, mutta kääntää vaan roolit toisinpäin. Tai haukkuu miehiä naisiksi, mikä tuntuu tosi absurdilta. Mun tekstit ammentaa naiseuden ja feminiinisyyden vahvuudesta, siitä mitä miehet käyttää usein aseena toisiaan vastaan. Myös heikkous ja pehmeys on mun mielestä vahvuutta ja sitä haluun tuoda maskuliiniseen rap-kulttuuriin. Naiset kuvataan usein räpissä huora-madonna-jaottelulla, joko alistetaan tai glorifioidaan, Adikia toteaa.

Miikka Lommin ohjaaman Paha narttu -videon käsikirjoitusta työstettiin Adikian oman idean pohjalta. Uuden artistin esittelyvideosta haluttiin tietoisesti tehdä mahdollisimman yksinkertainen.

– Videolla toistan rapin perinteistä seksualisoitua representaatiota naisesta, mutta kuva on vääntynyttä ja karua. Pakarat heiluu, mutta niin että selluliitti ja virheet varmasti näkyy. Video ja biisi on subjektiuden haltuunotto ja puheenvuoron avaus.