Esikoisalbuminsa julkaissut rap-tulokas illmari tarkastelee elämän syvyysaspektia

Pauli Tapola

Spoken word -tapahtumissakin kunnostautunut helsinkiläisartisti pohdiskelee diippejä rennolla flow’lla.

Puuduttaako rap-kliseet ja katteeton punchline-edustus suomalaisessa hiphopissa? Mikäli vastauksesi on kyllä, niin kannattaa ehkä tsekata mitä helsinkiläisellä illmarilla on sanottavaa. Useamman vuoden ajan keikkaillut artistilupaus ei nimittäin epäröi sukeltaa räpeissään syvään päätyyn tarkastellessaan itseään ja ympäristöään.

YleX:n Nosteessakin huomioidulta Kumpulan filosofilta on nyt tullut ulos esikoislevy Komeetta – Nomadi urbaanin musiikin artistirosteriaan tasaista tahtia kasvattaneen Playground Musicin kautta. FUM.FI päätti ottaa uuden tulokkaan tarkempaan syyniin. Lue ja pysy luupissa.


Kuka on illmari? 

illmari on MC plus spoken word -artisti plus kaiketi myös jonkinlainen runoilija. illmaria kutsutaan Kumpulan filosofiksi. illmari on mun syvempi, sanavalmiimpi ja streetimpi puoleni; se on se jäbä joka pistää kelansa riimeiksi sillon kun mä en osaa tai kykene.

Mistä sun musiikinteko kumpuaa? Onko sulla ollut jo lapsuuden kotioloissa taiteen tekeminen jotenkin läsnä?

Lapsena mut pantiin – ilmeisesti varmuuden vuoks – samaan aikaan teatteriryhmään, pianotunneille ja kuvataidekouluun. Taide on kyl ollut messissä koko matkan ajan, kaikenlaisissa eri muodoissa. Oon soitellut koskettimia vuosien varrella parissakin eri kokoonpanossa, tehnyt sävellyksiä teatteriesityksiin, kirjotellut esseitä, runoja, näytelmiä, kaikenlaisia tekstejä. Nyt valmistun kohtapuoleen Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi. Musiikin tekeminen on yks orgaaninen puoli tätä taiteen tekemisen kokonaisuutta.

Milloin sait kipinän rap-tekstien kirjoittamiseen?

Asuin joskus seittemän vuotta sitten Siltasaaressa kommuunissa, jossa mun seinänaapurina oli DJ. Mä olin siinä vaiheessa palannu kuuntelemaan tosi paljon vanhaa Wu-Tangia ja Nasia (fiksuimmat näkee tässä yhteyden mun nimeen). Jotenkin mä päätin et pitäis varmaan ittekin kokeilla. Se DJ soitti lähinnä vanhaa detroitteknoa, chicagohousea ja elektroa, mut silti mä jotenkin sain puhuttua itteni räppäämään yhen biisin sen keikalle. Sit se oli pakko tehä ja kirjottaa joku 16. Veto oli Kuudennen Linjan terassilla, biittinä oli Marley Marlin He Cuts So Fresh jonka mä olin ostanut vinskana kirpparilta. Meinasin feidata koko jutun, mutta lopulta menin mestoille ihan testatakseni onko mokoma mahdollista. Kyl se oli. Sit kirjotinkin jo seuraavan. Ja seuraavan. Ja täs ollaan.

Millaista musiikkia itse kuuntelet? Löytyykö esikuvia / vaikutteita?

Täs pitää kaiketi sanoa et mä kuuntelen musaa ihan laidasta laitaan. Mut oikeesti, mä oon viime aikoina kuunnellu aika paljon elokuvamusaa, vanhaa soulia ja sit tätä uudempaa Dap Tone-, Menahan Street Band– ja Adrian Younge -kamaa. Sit jotain krautrockia, vähän synaprogea. Räppipuolelta varmaan Billy Woods, (MF) DOOM, Cannibal Ox, Jonwayne on ollut voimakkaimpia vaikutteita. Tuottaja Tripple J:n kanssa Jaylibin Champion Sound oli alkuvaiheessa tosi selkeä yhteinen tekemisen kulmakivi. Ja sit Saul Williams tietty spoken word- ja räppäriroolien yhdistäjänä.

Kumpi sua kiinnostaa enemmän, musiikki vai tekstit?

Molemmat. Ja niiden yhteispeli. Mut se täytyy sanoa että mä kuuntelen tekstejä tosi tarkkaan. Ja jos niissä ei oo substanssia tai ne toistaa vaan jotain kliseitä niin mä kyllä pitkästyn aika nopeasti.

Puhutaan sun spoken word -hommista. Miten räppäreihin suhtaudutaan niissä piireissä ja miten rap-lyriikka eroaa spoken word -jutuista?

Räppärit on lähtökohtaisesti tosi hyvin vastaanotettuja lavarunopiireissä. Etenkään tää nykyinen lavarunoskene ei kyllä tee hirveesti eroa räppäreiden ja spoken word -artistien välillä. Ei hyvän rap-lyriikan ja hyvän spoken word -tekstin välillä oo nimittäin välttämättä mitään eroa. Mä oon monasti vetänyt ihan biitteihin tehtyjä räppiversejä acapellana lavarunotapahtumissa. Sit mulle sanotaan, että tää oli spoken wordia. Okei, mut en mä oikeesti nää oikein mitään syytä erotella niitä niin tiukasti. Kyse on kuitenkin samoista asioista: äänestä, flow’sta ja tekstistä. Spoken wordissa voi vetää vapaammalla rytmillä kun ei oo biittiä. Mut hyvällä flow’lla sekin pitää vetää ja tajuta sen tekstin rytmiikka.

Onko spoken word -tapahtumissa tullut vastaan muita mc:eitä? Esimerkiksi lahtelaisessa 5th Elementissäkin mukana ollut Yavis on kai tehnyt aika paljonkin spoken word -keikkoja.

Jokaisessa lavaruno-open micissä, johon olen ottanut osaa, on ollut mukana yks tai useempi mc. Mitä nyt tulee mieleen, niin toi Sipulijaska esimerkiks. Ja Dxxxa D on aika paljon pyöriny noissa.

Miten luonnehtisit tuoretta esikoisalbumiasi? Millaiselle ihmiselle se sopii?

Komeetta – Nomadi on aika henkilökohtainen kokonaisuus. Siinä käydään läpi joitain itelle viime vuosina tapahtuneita olennaisia kokemuksia, masennuksesta, erosta ja sen sellasista lähtien. Se on aika tummasävyinen kokonaisuus, mutta myös paikoin mun mielestä aika kaunis. Ei siis mitään dokaus-bile-läppä-osastoa. Platta lähtee liikkeelle klipillä Yrjö Kallisen puheesta. Siinä on puhe ”elämän syvyysaspektin tarkastelusta”. Sellanen ihminen, jota tällanen syvyysaspektin tarkastelu kiinnostaa, saa varmaan tästä levystä eniten irti.

Minkälainen tilanne olisi sun mielestä kuuntelijan kannalta ideaali ottaa tuntumaa sun albumiin?

Mä sanoisin et joku sellanen kesäilta, ei kiirettä, mökillä tai himassa, kunhan on sellasessa asennossa et pystyy hengittää, kuuntelemaan ja ajattelemaan. Ehkä kuvioissa vois olla joku mukava rentouttava substanssi. Tärkeintä on kait et ottaa aikaa ja antaa sen kokonaisuuden mennä ittensä läpi.