Espoolaisräppäri Smutka julkaisi hiljattain debyyttialbumin XXX. Albumin kehkeytyminen on ollut pitkä prosessi, joka alkoi vuonna 2013. Smutka ei kuitenkaan ole uusi nimi suomiräppimaailmassa. Artisti on ehtinyt vaikuttaa 8PÄK-kokoonpanossa, jolta on ilmestynyt albumi Aimo annos. 8PÄK ehti keikkailla pari vuotta albumin julkaisun jälkeen, kunnes projekti meni aikataulullisten ongelmien myötä jäihin. Tämän seurauksena Smutka alkoi keskittyä soolokappaleiden työstämiseen.

”Ekan oman biisin kirjoitin aikanaan 12-vuotiaana. Kiinnostus alkoi alunperin kumpuamaan isobroidin järjestämistä kotibileistä, joissa soitettiin suomiräppiä. Se oli sen ikäiselle helpommin lähestyttävää, kuin englanninkieliset kappaleet, vaikka en hiffannutkaan kaikkea mitä tarkoitetaan,” Smutka muistelee.

Herra on alunperin lähtöisin Espoon Matinkylästä. Espoolaisuus ja lähiöelämä näkyvät myös biisien teemoissa.

”Esimerkiksi Matinkylän maanikko on omia suosikkejani Xxx-albumilta. Se oli mulle tällainen kyläanthem-tyylinen kappale. Siinä on myös sämplätty mun mutsia, eli se on monella tapaa henkilökohtainen kappale,” Smutka kertoo.

Stereotyyppinen underground -suomiräp liitetään usein lähiöelämään, päihteisiin tai syrjäytymiseen. Mikään ruusuinen elämä ei Smutkallakaan ole ollut tähän mennessä.

”Peruskliseitä on tullut käytyä läpi: vanhemmat eros 90-luvulla kun olin vielä junnu ja mutsi tykkäs ottaa kuppia. Rippikoulun jälkeen aloin tutustua pahoihin teihin itsekin ja tuli esimerkiksi vedettyä ekat kännit. Myöhemmin mut on huostaanotettu ja oon ottanut hatkat ja ollut poliisia pakosalla puolisen vuotta,” hän muistelee.

”Mut musiikki on ollut mulle aina tärkeää. Yläasteikäisenä meidän perhe muutti Espoonlahteen ja tutustuin uudessa koulussa pariin paikalliseen kaveriin, jotka oli omatoimisesti äänitelleet kotona. Me yhdistettiin voimat ja muodostettiin vanha 8PÄK-kokoonpano, jonka kanssa ehdittiin julkaista yks levykin. Oltiin jotain 18- tai 19-vuotiaita”.

Smutka alkoi työstää ensimmäisiä kappaleitaan albumille vuonna 2013. Xxx oli ensimmäinen biisi, jonka hän kirjoitti. Tästä lähti ajatus omasta soolourasta. Albumin työstäminen on ollut pitkä kuuden vuoden projekti. Suuri taitekohta tapahtui artistin mukaan pari vuotta sitten Tampereen Vastavirta-klubilla.

”Olin siellä keikalla ja Sawox-yhtyeen tyypit mainitsi mulle ohimennen takahuoneessa porilaisen tuottajan Don Tiirikaisen. Me tutustuttiin ensin sosiaalisen median välityksellä. Häneltä sain tosi hyviä biittejä käyttöön. Kyseessä ei ole mikään sample-tuottaja, joka varastaa melodiat muilta. Tyyppi tekee kaiken alusta loppuun itse,” Smutka kehuu.

”Iso kiitos tästä albumista kuuluu myös jyväskyläläiselle tuottajalle Allu Kalalle. Sain häneltä ensimmäiset biitit, joiden pohjalta oli helppo lähteä kirjoittamaan”, Smutka mainitsee.

Artistin musiikkivideo Pitsiä ja perseitä julkaistiin viime syksynä. Video kuvattiin Matinkylän ostarilla. Videon kuvauksiin liittyy hauska tarina. Ostarilla syttyi asianomaisiin riippumattomista tekijöistä paikallisten sankareiden välinen tappelu juuri kuvausten aikana. Videolla kuvatut käsirysykohtaukset ovat siis autenttisia.

Biisi on saanut alkunsa vuonna 2014 kun Smutka asusteli hetken aikaa Helsingin ytimessä.

”Kirjoitan biisit aikalailla alusta loppuun itse. Nautin kyllä kappaleiden kirjoittamisesta, erityisesti kertosäkeistä”, Smutka pohtii.

Toki artistin uudelta albumilta löytyy myös muiden artistien kanssa yhdessä toteutettuja biisejä, kuten Sosiaalinen Stigma, jossa fiittaa Jontti.

”Tällä hetkellä kirjoituksessa on ollut turhankin paljon esillä lähiöteema, Matinkylä ja nuoruuden kokemukset. Siinäkin on yks syy, minkä takia oli kiva saada levy pakettiin. Tunnen vanhentuneeni jo tuosta elämänvaiheesta. Kuusi vuotta sitten olin vasta parikymppinen, joten silloin oli vielä paljon angstia ja kapinahenkeä,” Smutka kuvailee.

Artistin mukaan kuuntelijat koostuvat eniten niin kutsutuista laitapuolenkulkijoista tai elämänkoulun oppilaista.

”Tarinat tarvitsevat kuuntelijan, joka osaa samaistua kuulemaansa. Muuten se kuulostaa egoilulta tai ihannoimiselta. En halua romantisoida mitään, vaan yritän rehdisti kertoa, kuinka asiat ovat”, hän kertoo.

”Tulevaisuudessa haluaisin tuoda esille uusia näkökulmia ja tehdä myös vähän uudenlaisia biisejä. En halua täysin leimautua agressiiviseksi gängstäräppärksi. Suomiräpistä ajatellaan usein, että siinä on kyse vaan dokaamisesta ja pilvenpoltosta. Itse haluaisin tehdä positiivista musaa, vaikka se olisikin yhteiskuntaa kritisoivaa. Ja tottakai haluan laajentaa musiikillisesti omaa skaalaa. Oon ollu nuorempana kova Ville Valo -fani. Oon harras klassisen rokin kuuntelija myös, joten olisi mahtavaa yhdistää tyyliä myös siihen suuntaan. Bändin kanssa ois harras toive päästä tulevaisuudessa levyttämään,” Smutka miettii.

”Ennenkaikkea haluaisin olla helposti lähestyttävä, jalat maassa oleva tyyppi, joka on käynyt pohjalla, mutta näyttää silti esimerkkiä junnuille. Ei pidä olla katkera maailmalle. Vaikka tuntuu, että näistä lähtökohdista ei ole niin helppoa päästä eteenpäin niin on oma vika, jos ei yritä tai tee mitään. Ihmisellä pitää olla intohimoa ja kipinää. Kuka tahansa tulee hulluksi jos on liikaa vapaa-aikaa”, Smutka toteaa.

Kuuntele albumi täältä: