Dr. Dren ja Interscopen perustajan yhteistyötä tutkivan The Defiant Ones -dokumentin takana on suomalaista osaamista – haastattelussa käsikirjoittaja ja leikkaaja Lasse Järvi

Jimmy Iovinen ja Dr. Dren musiikkiteollisuuteen jättämä jälki on suunnaton.

Dokumentti on ehdolla vuoden parhaaksi musiikkielokuvaksi Grammy-gaalassa.

Länsirannikon tuottajamoguli Dr. Dre ja Interscope Recordsin perustaja Jimmy Iovine ovat muovanneet populaarikulttuuria mittaamattoman paljon 1980-luvulta lähtien. Tasan 25 vuotta sitten Dre julkaisi Iovinen tuella The Chronic -klassikkonsa, joka muutti maailmaa ja aloitti kaksikon pitkäaikaisen yhteistyön.

Tuota yhteistyötä käsittelee viime kesänä julkaistu dokumentti The Defiant Ones, joka pureutuu heidän kumppanuuteensa ja kummankin musiikkimogulin nousuun oman teollisuudenalansa huipulle. Marraskuun lopussa neliosainen minisarja asetettiin ehdolle vuoden parhaimmaksi musiikkielokuvaksi Grammy-gaalaan.

Moni ei kuitenkaan tiedä, että kriitikoiden ylistämän The Defiant Onesin taustalta löytyy myös suomalaista osaamista. Yksi dokumentin tekijöistä on espoolaislähtöinen Lasse Järvi, joka on liikkunut viimeiset viisitoista vuotta Helsingin, Los Angelesin ja San Franciscon välillä.

FUM.FI:n haastattelussa suomalainen käsikirjoittaja ja leikkaaja avaa hieman taustojaan ja kertaa, kuinka hän päätyi projektiin mukaan. Lue haastattelu alta!

Lasse Järvi The Defiant Ones -dokumentin tuotantotalossa Los Angelesissa. Kuva: Doug Pray

Minkälainen historia sinulla on elokuva-alalla?

Yksi The Defiant Onesin teemoista on luovan alan sattumanvaraisuus, joka on huvittavaa, sillä 15 vuotta ennen kuin tapasin elokuvan ohjaajan, Allen Hughesin, mä itseasiassa opin editoimaan hänen omistamallaan editointilaitteella.

Opiskelin taidetta Koloradossa. Olin tehnyt pila- ja skeittivideoita veljien ja kavereiden kanssa, mutta me harvoin saatiin mitään kasaan, sillä meiltä puuttui editointilaitteet. Yliopistonkin laitteet olivat vanhentuneet, sillä ala oli just siirtynyt tietokoneille. En ikinä ajatellut sitä urana koska tuntui mahdottomalta päästä kunnon laitteiden äärelle, kunnes koulun entinen oppilas, dokumentaristi Doug Pray, tuli opettamaan “Documentary Editing As Writing”-nimisen kurssin, ja toi kaksi Avid-laitetta mukanaan.

Yhdellä Avideistä oli Dougin uunituore dokkari nimeltä Scratch, joka käsittelee DJ-kulttuuria, ja toinen Avideistä kuului legendaarisille Hughes-veljeksille (Menace II Society, Dead Presidents), joille hän oli editoinut dokkarin nimeltä American Pimp. Doug oli jättänyt Scratchin kuvamateriaalin koneille, ja pääsin opiskelemaan leikkausta monien lempi hiphop-artistieni videoiden parissa. Yhtäkkiä ura elokuva-alalla ei enää tuntunut liian kaukaiselta haaveelta, ja tuskin nukuin sen kuukauden ajan, olin niin fiiliksissä.

Tajusin että dokkareissa editointi on hyvin keskeisessä roolissa, sillä niissä ei ole valmista käsikirjoitusta. Päätin keskittyä siihen, ja valmistuttuani yliopistosta, Doug pestasi minut editoimaan hänen seuraavan dokkarinsa nimeltä Infamy, joka käsittelee graffitikulttuuria (dokumentissa on kuullaan muuten Aksimin biittejä, toim. huom). Seuraavat kymmenen vuotta meni erilaisten dokkareiden (Surfwise, Wall Writers, Transfatty Lives) ja mainosten parissa.

Mistä The Defiant Ones -projekti lähti liikkeelle ja miten päädyit siihen mukaan? Millainen osa sinulla oli sen tuotannossa?

Allen on tuntenut sekä Dr. Dren että Jimmy Iovinen 90-luvun alusta erilaisten projektien kautta. Kuvatessaan Dren musiikkivideota vuonna 2014, Allen alkoi pohtia mahdollista dokkaria Drestä, ja sai välittömän diilin HBO:n kanssa. Sattumoisin juuri samaan aikaan Jimmy oli neuvotellut HBO:n kanssa hänen levy-yhtiöstään Interscope Recordsista kertovasta projektista. Dre ja Jimmy ovat olleet liikekumppaneita Dren ensimmäisestä soololevystä lähtien, ja olivat juuri myyneet yhteisen firmansa, Beats By Dren Applelle. Allen ja HBO päättivät yhdistää projektit yhteisten teemojen ja historian perusteella.

Fiktiiviset elokuvat ja dokkarit ovat kaksi hyvin erilaista prosessia. Allen on elokuva-ohjaaja isolla E:llä. Hänen ainoa aiempi dokkari oli American Pimp, joten hän pyysi partnerikseen dokkariprosessin gurun Dougin, joka taas soitti minulle. Allen oli ohjaaja, minä ja Doug editoijat, ja me kolme käsikirjoittajia.

Dokumentin tekemiseen kului lopulta aikaa yli kolme vuotta. Millainen normaali työpäiväsi projektin parissa oli?

Projektin oli alunperin tarkoitus olla yksi-osainen, ja sen piti kestää omalta kohdaltani puoli vuotta. Doug ja Allen kutsuivat minut asumaan vuokraamaansa isoon tuotantotaloon Los Angelesissa, jonka makuuhuoneet muutettiin editointistudioiksi, sillä Allen ei voi sietää toimistoja. Se sopi mulle, sillä editoidessa mulla ei ole minkäänlaista päivärytmiä. Allen on samanlainen yölintu, ja töitä usein tapahtui kellon ympäri. Se oli hyvä että meillä oli mukava työympäristö, sillä dokkarit eivät ikinä mene suunnitelmien mukaisesti, ja me sananmukaisesti elimme sitä projektia seuraavat kolme vuotta.

Dokumentin tekemiseen kului kolme vuotta. Kuva: Doug Pray

Dr. Dre ja Jimmy Iovine ovat musiikkimaailman ikoneja, joista kummallakin on todella erikoinen historia ja massiivinen vaikutus populaarikulttuuriin. Miten tällaisiin hahmoihin liittyvän aineiston rajaaminen onnistui ja mikä on dokumentin ydin?

Se oli projektin selkeästi suurin haaste, ja sen takia siitä muodostuikin 4-osainen minisarja! Dokkarieditointi on vuolaamista. Kaikki materiaali ja näkökulmat käydään läpi, ja niitä pikkuhiljaa karsitaan kunnes pelkästään olennaisin on jäljellä. Elokuvan otsikko oli aina hyvä muistutus keskeisimmästä teemasta, eli uhmasta. Tärkeimmät kohtaukset olivat ne, joissa henkilöt käyttäytyivät sen mukaisesti.

Tuleeko mieleesi mitään leikkauspöydälle jäänyttä haastattelua tai tilannetta, joka oli poikkeuksellisen kiinnostava, mutta jota ei saatu saumattomasti mukaan kokonaisuuteen?

Todella monta, esimerkiksi se kun Bruce Springsteen heitti Born To Runin masterin uima-altaaseen kuultuaan sen ensimmäistä kertaa. Ja melkein kaikki jutut mitkä tulivat Snoopin tai Tom Pettyn suista. Mutta tärkeintä oli erottaa mitkä jutut kiinnostivat fanina, ja mitkä kokemuksellisen elokuvan katsojana.

Mitkä olivat tekoprosessin parhaimmat ja pahimmat hetket?

Kummassakin tapauksessa tulee tuotannon viimeiset kuukaudet mieleen. On vaikea olla luova keskellä kovaa kiirettä, kun kaikki hoputtavat, ja yhtäkkiä heidän mielestään kaikki riittävän hyvää, mutta itse tietää ettei se riitä.

Huvittavaa on, että tunsin sen tässä projektissa eniten silloin kun leikkasin kohtausta, jossa Dre puhuu samasta ongelmasta. Hänen uskollisuutensa omalle visiolleen oli siinä vaiheessa inspiroivaa kuunneltavaa, ja päätin lähestyä viimeistä osaa kunnianosoituksena luovalle prosessille. Parhaat hetket olivat viimeiset yöt kun asistenttini kanssa – joka on erinomainen Editoija ja sattumoisin Allenin poika, Alexander Hughes – hukuimme siihen prosessiin, ja löysimme uusia ratkaisuja.

Kuvaukset jatkuivat viimeisille viikoille asti, ja viimeinen kuvauspäivämme oli Comptonissa, jossa Drelle esiteltiin suunnitelmat hänen rahoittamalleen uudelle koululle. Se kaupunki on hyvin vaatimaton, mutta se tunnetaan ympäri maailmaa. Sieltä on tullut monen sukupolven verran kulttuuria, ja nyt sinne rakennetaan huippumoderni koulu. Se on kaikki Dren ansiota, ja kiitollisuus jota häntä kohtaan siellä näimme oli hieno päätös projektille.

Dr. Dre ja Lasse Järvi The Defiant Ones -dokumentin ensi-illassa New Yorkissa. Kuva: Miika Särmäkari.

Olet ollut tekemisissä sekä Dr. Dren että Jimmy Iovinen kanssa. Millaisia he ovat? Saitko heiltä suoraa palautetta editointiratkaisuistasi?

Sanoisin että itse dokkari on paras tapa vastata tuohon. Yksi Allenin lahjoista ohjaajana on hänen luottamuksellisuus. Kaikki nämä ihmiset, etenkin Dre ja Jimmy, todella näyttivät kameroilleen keitä he ovat. Ehkä paras palaute oli heidän helpottuneet ilmeet ensi-illan jälkeen, olimme selkeästi päässeet lähelle totuutta.

The Defiant Ones on nyt saanut vuoden parhaan musiikkielokuvan Grammy-ehdokkuuden. Millaisia ajatuksia se herättää?

Se oli kyllä täysi yllätys, sillä en edes tajunnut että elokuvat voivat saada Grammyä! Kaiken kaikkiaan on ollut kunnia päästä edistämään näiden artistien sanomaa, joka on entistä tärkeämpää tässä maailmantilassa.

Mitä projekteja sinulla on tällä hetkellä meneillään?

Nyt olen keskittynyt täysillä omaan elämääni puolisoni Lily Chanin ja Smaz-koiran kanssa. Muutimme takaisin Helsinkiin, sillä täällä on perhe ja perheyritys nimeltä Kippo. Se on veljeni Jyri Järven kanssa vuonna 2009 perustamani vegaaninen sandwich- ja smoothiekauppa. Nyt kehitellään sitä ja muutamaa muuta projektia, ja pyritään pitää mielessä The Defiant Onesin antamia bisnes-oppeja. Vaikea löytää inspiroivempia opettajia!