Avaimen Punainen tiili resonoi edelleen

Suomalaisen hiphopin keskeisimpiin nimiin lukeutuva Asa palasi juurilleen Blockfesteilla. Mitä kulttuuriteon tehneen tapahtuman odotetuimmasta keikasta jäi käteen?

Silloin ennen asiat olivat tosiaankin hieman toisin. ”Mun maailmankatsomukselle Public Enemy oli startti”, riimitteli Avain joskus way back DJ K2:n mixtapella julkaistulla Azaa! -träkillä. Suhteellisen iso joukko suomalaisia saattaisi nykyään sanoa samaa artistista itsestään sekä tämän esikoislevystä, joka tuli ulos syksyllä 2001.

Punainen tiili on sukupolvikokemus ja Avainta nuoremman ikäluokan Appetite for Destruction, jonka tunnistaa nekin, jotka eivät muuten rap-levyjä liiemmin kuluttaneet. Ensimmäinen aidosti yhteiskuntakriittinen ja vasemmistolainen suomirap-julkaisu muutti pelin henkeä ratkaisevasti, ja tätä nykyä sitä pidetään kiistattomana klassikkona.

Sittemmin nimensä Asaksi vaihtanut artisti on tuonut usein esiin oman kaksijakoisen suhteensa levyyn, joka poikkeaa täysin roihuvuorelaisen MC:n myöhemmästä tuotannosta. Blockfestin järjestäjien pitkäaikaisten suostuttelujen tuloksena Asa päätti kuitenkin palata vielä kertaalleen uransa alkuun ja esittää albumin kokonaisuudessaan muutamilla erikoiskeikoilla. Ensimmäinen niistä nähtiin Blockfestin telttalavalla Tampereen Ratinassa lauantaina 19. elokuuta 2017.

Kuumeisesti odotetun keikan alussa helsinkiläisartistin spiikkasivat lavalle radiokanava NRJ:n juontajat, vaikka Avainta ei ole ikinä hittiradion soittolistoilla kuultukaan. Yleisöön heitetyt rantapallot tuntuivat Punaisen tiilen kaltaisen materiaalin yhteydessä olevan yhtä lailla auttamatta väärässä paikassa. Tätä yhdistelmää Asa tuntui itsekin alleviivaavan aloittaessaan settinsä lainaamalla Wu-Tang Clanin C.R.E.A.M. -klassikon kertosäettä. Noh, jotenkin niitä tapahtumia pitää toteuttaa ja rahaa tehdä, markkinataloudessa kun eletään. Cash rules everything around me. Saattoihan jonkun mielestä tapahtuman myyntikojuilta löytynyt Avain-merchandisekin tuntua vähintään yhtä ristiriitaiselta.

Lavalla Asalla oli tukenaan koko keikan ajan tuplaajana toiminut Jurassikki sekä livebändi, johon kuului muun muassa Punaisen tiilen tuottajana kunnostautunut Fried Musicin Jukka Immonen. Lisäksi yleisön eteen nousi valtaosa albumin vierailijoista VisioninRedraman sekä Rähinä Recordsin Iso H:n ja Jussi Valuutan muodossa. Etenkin Iso H korjasi yleisöltä mielettömät suosionosoitukset, mikä ehkä viittaa siihen, että tätä Rähinän yhteiskunnallisesti ”valveutuneempaa” siipeä haluttaisiin kuulla enemmänkin. Yksi koko keikan parhaimmista hetkistä olikin kollektiivin itähelsinkiläisten artistien yhteistyökappale Silloin ennen.

Ennakkotiedoista poiketen Tampereella ei kuultu koko pitkäsoittoa alusta loppuun, sillä keikkasetistä oli päätetty jättää pois Mä hajotan tän maailman. Jurassikin mukaan syynä tähän oli se, että raita on käytännössä Pelle Miljoonan oma kappale. Suomalaisen punk-liikkeen pioneeri ei ollut ainoa fiittaaja jota ei nähty paikalla: ulkomaille muuttaneen Sofia Chaicheen vokaalit kuultiin taustanauhalta, kun taas Don’t Make a Sound -kappaleessa Dashing Wavesin keulahahmoa Chekaa paikkasi Redrama.

Saatan olla mielipiteeni kanssa yksin, mutta henkilökohtaisesti olisin ehkä todistanut Blockfesteilla ennemmin Avaimen alkuperäistä keikkakokoonpanoa. Vaikka suurin osa uusista livesovituksista olikin asiallisia, niin tällaisella nostalgiatripillä itselleni olisi toiminut parhaiten levyn alkuperäiset biitit DJ Blah:n soittamina. Homma olisi samalla voitu ”viedä bäkkii” vanhan koulukunnan MC ja DJ-pohjaiseen työskentelyyn.

Punaisen tiilen äänimaailma ei ollut ainoa asia mikä oli kokenut muutoksia, sillä myös suomalaisen hiphopin kulmakiven tekijän flow on muuttunut huomattavasti vuosien aikana. Keikalla ei siis kuultu ihan puhdasoppista Avainta, vaan Avain-materiaalia Asan nykyilmaisuun puettuna. Tämä näkyi sanoituksissakin: esimerkiksi Ruokaa, ei aseita -kappaleen laini George W. Bushin laittamisesta ruumispussiin oli vaihtunut muotoon ”ilman väkivaltaa boikotoidaan Trumppii”, ja hyvä niin. Tosin yksi muutos nosti mieleen semikoomisen kysymyksen: onko Elastinen nykyään liian kiireinen jouaamaan? Mene ja tiedä, ehkä Jurassikki yksinkertaisesti handlaa homman paremmin.

Artistit muistivat omat osuutensa ongelmitta, vaikka osaa kappaleista ei oltu todennäköisesti esitetty aiemmin livenä ja niiden tekemisestäkin on jo pitkä aika. Ainoastaan Asalla itsellään oli huomattavissa pientä takeltelua albumin hienon 5 päivää 5 yötä -päätösraidan sanoituksien kohdalla. Sekään ei kuitenkaan haitannut, sillä jengi täyteenahdetussa teltassa osasi sanat käytännössä kaikkiin kappaleisiin.

Pelkistä klassikoista koostuneen keikan jälkeen yleisö jäi turhaan odottamaan encorea ”we want more” -huutoineen ainakin parinkymmenen minuutin ajaksi. Levy oli toki jo periaatteessa soitettu loppuun, mutta encore-pulma olisi ratkennut iisisti vinyyliversion Ysist viiteen- ja Kuka on Esko -lisäraidoilla. Toisaalta kuuntelijat on hyvä jättää hieman nälkäisiksi.

Avaimen Punainen tiili -erikoiskeikka oli Blockfestin järjestäjiltä sekä artisteilta itseltään kulttuuriteko, jonka ylittäminen tulee olemaan todella haasteellista. Samanlaisia kylmiä väreitä ja taukoamatonta klassikkomateriaalin tiputtelua ei ihan millä tahansa keikalla pääse kokemaan. Kiitos ja kunnioitus Roihikaan ja Tampereelle.