Vuosi 2016 on kohta taputeltu, joten vuoden lopussa on hyvä jälkiviisastella ja miettiä, mitä tuli tehtyä. Mitä kotimainen urbaani musiikki saavutti kuluneen vuoden aikana?
Viime aikoina musiikkibisneksessä työskentelevien ihmisten ja muusikoiden mielenterveysongelmat ovat olleet runsaasti esillä. Yleisimpiä on ongelmia alalla tuntuvat olevan masennus ja uupumus sekä päihteiden suuri rooli.
Brädi julkaisi tänään linkin blogipostaukseen, jossa perheenäiti Sanna tunnustaa rakkautensa artistia kohtaan. Vaikka ensimmäinen ajatus olisi kiusaantunut apua, blogisti nostaakin tekstissään esiin ajattelemisen arvoisia pointteja.
– Niille skideimmille on omat idolinsa. Arttu Lindemanit, Mikaelit ja muut, ja itekin mä koen, että mun musa ei ole ihan skideille tarkoitettua. Ja se on ihan fine, sillä mäkin puhun sellaisista asioista… Ja sit kun esiintyy ihan ala-asteikäisille, joutuu sensuroimaan esityksiään.
Toissa viikolla Rähinä Recordsin riveistä ja Fintelligensistä tuttu pitkän linjan räppivaikuttaja Iso H moitti MTV 3:n jutussa räppäreitä ”diskohumpalla” ratsastamista.
Jenkeistä omaksuttu yliampumisen kulttuuri sopii Suomen yleensä pidättyväiseen ilmapiiriin yhä luontevammin. Tätä istuttamistyötä ovat tehneet etunenässä suomiräppärit, mikä on epäilemättä osaltaan edesauttanut rap-musiikin kasvua marginaalista valtavirraksi.
Kolme viikkoa sitten Paperi T julkaisi Instagramissa kuvan itsestään kyynelehtimässä metsässä. Monien ensireaktio oli varmasti se, mitä haettiinkin: näyttökaappauksen ottaminen ja sen jakaminen WhatsApin ryhmächatteihin.