Mikä ihmeen FUM? Nimi on lyhenne sanoista Finnish Urban Media, FUM. Kotimaisesta urbaanista musiikista ja sen ympärille kasvaneesta kulttuurista on parin viimeisen vuoden aikana tullut salonkikelpoista. Musiikkia, jota likipitäen kaikki radiokanavat soittavat. Räppärit postailevat kuvia Linnan juhlista, ja genren tähdet ovat heitä, joista lehtien toimittajat haluavat kirjoittaa vetävimmät otsikot.

Kauas on tultu allekirjoittaneen nuoruudesta, jolloin kotimainen urbaani musiikki oli kaukana yleisesti hyväksytystä musiikista. Tai oikeastaan sitä ei ollut ollenkaan. Tutustuin räppiin teini-ikäisenä 1980-luvun lopulla, jolloin fanitin Public Enemya ja N.W.A.-nimistä ryhmää, joka nostettiin vuonna 2015 legendaariseen Rock n´ Roll Hall of Fameen. Se kertonee omaa kieltänsä urbaanin musiikin uskomattomasta muutoskurssista ja siitä, kuinka genrestä on tullut osa mainstreamia. Poppoo, joka oli FBI:n listoilla ja jota vastaan järjestettiin laajoja mielenosoituksia eri puolella Yhdysvaltoja, on nyt samoilla seinillä muiden musiikkilegendojen kanssa.

Mitä kotimaiseen urbaaniin musiikkiin tulee, nuoruudessani ”rap” oli yhtä kuin Pääkköset, Nikke T ja Raptori. Suomi, metallin ja rockin luvattu maa. 1980-luvun loppusuoralla ja 90-luvun alkumetreillä, jolloin kotimainen rap nosti varovasti päätään, räppiä fanittava tyyppi oli todellinen kummajainen. Tuohon aikaan suomiräppi, kuten monet vielä muistavat, oli pelkkää huumorihommaa riimien ollessa tasoa kukka/sukka. Artistit laskettiin veisto-opettajan yhden käden sormilla, eikä hommassa ollut ammattimaista paloa. Enemmänkin se oli kaveriporukoiden hassunhauskaa ajankulua.

Suurin muutos genressä ja sen suosiossa tapahtui 90-luvun puolivälissä. Muistan vielä elävästi, kuinka ystäväni, joka toimi tuolloin Redraman managerina, toi kuunneltavakseni miehen ensimmäisen demon. Ensimmäinen kommenttini oli: ”onpa kova flow, ja tää kaveri kuulostaa Eminemiltä.” Samaan aikaan radiot paukuttivat Fintelligensien Voittamatonta. Klassikkoa, jota kuuntelin muutama viikko sitten. Toimii edelleen. Mielestäni kyseinen kappale oli se vaa’ankieli, joka varovaisesti kallisti genren entistä suuremman yleisön tietoisuuteen. Että tällaistakin Suomessa tehdään. Ovet alkoivat avautua pikku hiljaa…

Totta kai kasvukipujen alkaessa räppileirit jakaantuivat, ja kun testoa täynnä olevat nuoret miehet apinoivat Amerikan meininkiä, luvassa oli eri leirien välisiä kahnauksia, jotka nyt vain kuuluivat siihen aikaan. Välillä otettiin yhteen, mutta loppuviimein paiskattiin lapasta ja löydettiin yhteinen sävel.

Kakaroiden pelleilyä -leima säilyi tiukasti kiinni kotimaisen urbaanin musiikin otsassa, kunnes pelin hengen muutti lopullisesti Nelosen Vain elämää -ohjelma. Cheekin tähdittämän ensimmäisen tuotantokauden myötä musiikista nauttivat nykyään niin perheen lapset kuin äidit ja isätkin. Kukaan tuskin käy kiistämään sitä faktaa, että ohjelman jokaisen tuotantokauden suurimmaksi tähdeksi on noussut urbaanin genren edustaja. Kotimainen urbaani musiikki täyttää musiikkilistat ja kaikki areenat aina pienimmistä klubeista stadioneihin asti. Ja aina ääriään myöten täyteen. Mikä ennen oli maksimissaan teini-ikäisten musiikkia, on nykyään koko perheen fanittamaa genreä. JVG:n, Elastisen ja kumppaneiden keikoilla näkyy niin isiä kuin äitejä jälkikasvunsa kanssa.

Hyvänä esimerkkinä genren läpilyönnistä toiminee se, että vuonna 2015 Suomessa YouTuben kymmenen katsotuimman musiikkivideon kahdeksan kovimman kärjen muodostivat kotimaisen urbaanin musiikin esittäjät. Kaksi pahnanpohjimmaista olivat jenkkiartisteja, mutta urbaanista skenestä hekin.

Palataanpa alkuun. Mikä on FUM? Olemme kotimaisen urbaanin musiikkigenren ”kattojärjestö”; kerromme kaiken, mitä haluat tietää genrestä ja sen ympärillä tapahtuvista asioista. Mitä sitten on kotimainen urbaani musiikki? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Se ei ole vain suomiräppiä, vaan se on poppia, kantria tai vaikkapa jopa iskelmää, kunhan siinä on kytkös rytmiin ja riimeihin. Me emme kumartele tiettyihin suuntiin ja pyllistä toisille, vaan edustamme kaikkia tämän niin monimuotoisen kulttuurin sisällä toimivia artisteja. Niin valtavirtaa kuin sitä uugeetakin. Sivuiltamme luet ja näet juttuja niin Cheekista, Spektistä ja Diandrasta kuin Eevil Stööstä ja Sairas T:stäkin.

RÄPPI ON MAHTAVAA!

Teemu ”Pastori” Potapoff
Päätoimittaja, FUM.FI