Suomiräpin huorat ja madonnat

Horo, chiksi, muija, kana, narttu.

Räplyriikassa nainen on perinteisesti ollut joko huora tai madonna – itseään auliisti tyrkyttävä bimbo tai vaimoksi kelpaava viaton naapurintyttö, joka on yleensä sen verran saavuttamaton, ettei ehdi muuttua lihaksi ja turmeltua. Viimeistään erottuaan räppäristä nainen muuttuu jälkimmäisestä ensimmäiseksi – ainakin siinä vaiheessa, kun aloittaa suhteen uuteen mieheen. Intellektuellimpaa on seksuaalikäyttäytymisen lisäksi iskeä myös älyyn: sivistymätön nainen ei ymmärrä edes loukkaantua, koska ei tiedä millainen naiskuva Henry Millerin romaaneissa on. Aina nainen ei tosin välttämättä ole edes ihminen, vaan tissit, perse, pillu, runko tai tarakka, tiedätte kuvion

Oma lukunsa on 2000-luvun alun tarinallisempi suomiräppi, jossa nainen oli uudessa roolissa, nimittäin uhrina: huumekoukun, väkivallan, huonon parisuhteen. Samaan aikaan tuli myös Mariska, joka onnistui saavuttamaan melko isonkin suosion räppäämällä. Nyt kun hänen tekstejään tarkastelee, löytyy niistäkin tosin tuttu toimintakaava – nainen, vaikkakin tässä tapauksessa itse kertoja, viettelee siskonsa miehen ja mollaa muita naisia muun muassa paljaan pinnan näyttämisestä.

Naiset eivät räppää siksi etteivät osaisi tai voisi. Naiset eivät räppää, koska heille on vuosikymmenet osoitettu samaa lokeroa koristeena, panopuuna tai syyllisenä vastakkaisen sukupuolen huonoihin ratkaisuihin. Ja niillä naisilla, jotka kuitenkin räppäävät, on käytössä sama kuvasto ja samat perinteet kuin miehilläkin. Usein se tuntuu johtavan jonkun esineellistämiseen, joko naisen tai miehen.

Kaikki perinteet eivät ole vaalimisen arvoisia.

 

Tämä kolumni on kirjoitettu kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10.2016
Teksti: Hanna Räty