Studioista valkokankaille – kun artisteista haluttiin näyttelijöitä

Alvi Pakarinen/Solar Films

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Amerikan mantereella poppareiden ja eritoten räppäreiden valkokangasvalloituksessa ei ole mitään uutta.

DMX, Method Man, Redman, Nas, Cam’ron, 2Pac ja totta kai Eminem. Kaikki ovat kovan luokan arvostettuja rap-artisteja, jotka ovat myös näytelleet. Toiset onnistuneemmin kuin toiset.

Räppäreiden marssi elokuvateattereihin on vahvasti kytköksissä genren mainstream-suosioon ja sitä kautta taalavirtoihin. Kun tuottajaportaassa huomattiin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, että genre ei ole enää pelkästään pienen piirin fiilistelyä ja onkin kymmenien miljoonien dollareiden runsaudensarvi, riimittelijöitä kiinnitettiin leffojen pää- ja sivurooleihin, vaikka taidot näyttelijänä eivät olisi välttämättä riittäneet edes seuraintalon harrastelijateatterin esitykseen. Tuloksena oli enemmän straight to DVD -räpellyksiä kuin todellisia kassamagneetteja. Poikkeuksena sellaiset kulttileffat ja kassamagneetit kuten esimerkiksi Juice, Paid in Full ja 8 Mile, joka otti ja pokkasi elokuvamaailman arvostetuimpia pystejä.

Sanotaan, että Suomeen uudet virtaukset saapuvat hieman jälkijunassa, mutta 10-15 vuotta myöhässä oleva juna peittoaa jopa VR:n sohellukset. Poppareiden ja räppäreiden näyttelijäpotentiaaliin uskominen on vaatinut oman aikansa tässä varman päälle pelaavassa maassa. Siitäkin huolimatta, että talentit esiintyvät ja tavallaan näyttelevät työkseen. Ehkä härmässä on totuttu ajattelemaan, että näyttelemistä voi tehdä vain vuosien näyttelijäopintojen jälkeen, eikä riskejä ole uskallettu ottaa.

pahan_kukat2
Juno (Solar Films)

Suomessa artistien värvääminen elokuvien pääosiin on muodostunut todelliseksi trendiksi vasta parin viimeisen vuoden aikana. Buumin aallonharjalla surffaa Nelosella parhaillaan pyörivän Vain elämää -vitoskauden räppitähti Mikael Gabriel, joka on päässyt esittelemään taitojaan kesällä ilmestyneessä, hyviä arvoita kauhoneessa slasher-kauhupätkässä nimeltään Bodom.

Vähintään yhtä suurta ellei jopa suurempaa hittiä povataan 30.9. ensi-iltansa saavasta, Antti J. Jokisen ohjaamasta Pahan kukat -draamasta. Samaisessa, lähiönuorten elämästä kertovassa elokuvassa näyttelevät mm. Juno ja Gracias, joka on esitellyt taitojaan aiemmin mm. Vuosaari-leffassa. Leffan, jonka ohjaaja palkittiin Shanghain elokuvajuhlilla, ennustetaan nousevan syksyn kassamagneetiksi.

saattokeikka
Tuomo Manninen/Solar Films

Samaan aikaan toisaalla beatbox-taituri Rudi Rok esittää pääroolia supersankarileffassa Volume, jonka ohjauksesta vastaa Lauri Laukkanen. Samaisessa, kovan etukäteishaipin saaneessa leffassa näyttelee myös räppäri Tuomas Kauhanen. Rakkauslaulu-hitin takonut Kauhanen näyttelee pahista, kuinkas muuten. Samaisessa leffassa nähdään myös Roope Salminen, joka tähditti myös muutama viikko sitten ensi-iltansa saanutta Apulanta-elokuvaa nimeltään Teit meistä kauniin. Apis-leffassa pahiksena vilahtaa myös räppäri Uniikki.

Suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi Noah Kin puolestaan kuvasi heinäkuussa Samuli Valkaman ohjaamaa roadmovieta nimeltään Saattokeikka. Mies näyttelee leffassa 17-vuotiasta lähiönuorta Kamalia, joka matkaa läpi Suomen Heikki Nousiaisen näyttelemän 71-vuotiaan, hieman rasistisen Veikon kanssa. Elokuvassa käydään läpi omalaatuisen kaksikon kasvua ystäviksi.

Vaikka on hienoa, että tuotantoyhtiöt ovat bonganneet urbaanista kulttuurista ja musiikista ponnistavien starojen potentiaalin näyttelijöinä, olisi tervetullutta, että heille sälytettäisiin muitakin kuin pahisten tai ahdistuneiden lähiönuorten rooleja. Räppi- ja poppitähdet ovat tämän päivän rokkikukkoja, joiden tekemisiä fanit seuraavat silmät ja korvat tarkkoina, joten näiden tähtien palkkaaminen palautunee tuntuvana kassavirtana.

Jäämme odottamaan, milloin näemme Elastisen, Stigin, Diandran, Paperi T:n tai ehkä jopa Cheekin suuren luokan produktiossa.

Teemu ”Pastori” Potapoff
Päätoimittaja, FUM.FI