Miksi räppi on parasta mitä voi tehdä housut jalassa

Kuvakaappaus Brädin Facebook-sivulta

Brädi julkaisi tänään linkin blogipostaukseen, jossa perheenäiti Sanna tunnustaa rakkautensa artistia kohtaan. Vaikka ensimmäinen ajatus olisi kiusaantunut apua, blogisti nostaakin tekstissään esiin ajattelemisen arvoisia pointteja.

Listasimme viisi asiaa, joiden takia jokaisen vanhemman kannattaa hihkua riemusta, jos oma lapsi luukuttaa räppiä ja fanittaa rivoja riimitteleviä setämiehiä.

 

Arvot

Yleensä eri musiikki- ja elämäntyylin ympärille kasaantuvilla ihmisillä on keskenään melko samanlainen arvomaailma.

”Mä rakastan sua, koska olet lyriikoittesi perusteella urheilujäbä, kotiseuturakas, nöyrä mutta silti tietoinen omista kyvyistä, luotettava, uskollinen ja silti sairaan rento. Sä oot sitoutunut sun puolisoon, arvostat sun perhettä ja frendejä, teet täysillä kaiken, mitä teet. Oot nuorten puolella ja teet ihan mieletöntä duunia koriksen eteen. Sä teet aikuisten biisejä, mutta silti sun tuotanto on sellaista, jota mä voin hyvällä omallatunnolla luukuttaa sitä mun 2-vuotiaalle. Mä fanitan sun sanomaa ja kosketusta elämään.” Sanna, Hujanhajanhymyillen

Rap on historialtaan sorrettujen afroamerikkalaisten alakulttuurista musiikkia, vaikka onkin nykyään monikulttuuristunut ja valtavirtaistunut. Vaikka valkoiset ovat tulleet mukaan kentälle, antirasistisuus on ainakin Suomen räppipiireissä itsestäänselvä oletusarvo.

Yhteisöllisyys

Kaupallistumisestaan huolimatta räppi on lähtöisin alakulttuurista, jotka taas kumpuavat samankaltaista ulkopuolisuutta kokevien yksilöiden lyöttäytymisestä yhteen. Alakulttuureille on ominaista vahva yhdessä tekeminen ja sen oman tyypin pään pitäminen pinnalla, vaikka itse uppoaisi samalla.

Omaan jengiin, niin kauan kun kyseessä ei ole raskauttavasti rikollinen toiminta, kuuluminen tuo turvaa ja antaa itsetuntoa kasvaa omaksi itsekseen. Terve itsetunto edesauttaa sitä, ettei ihmisen tarvitse painaa muita alas korostaakseen itseään. Silloin tulee helpommin tehneeksi hyvää ympärilleenkin.

Kielen monipuolisuus

En jaksa edes laskea, kuinka moni räppäri on kertonut haastatteluissa saman taustatarinan: teininä koulu tai musiikki eivät kiinnostaneet, mutta räpin myötä vihkoon alkoi syntyä jatkuvasti paranevaa tekstiä. Sen lisäksi, että musiikin tekeminen on automaattisesti pois hölmöilyihin käytetystä ajasta, se kehittää rytmitajua ja verbaliikkaa.

”Voin kertoo, että on hivenen hämmentävä kokemus, kun juuri ja juuri puhua osaava puolitoistavuotias kuiskii iltasadun yhteydessä äidin korvaan ”hälytys eli veke mun edest mene mene pelastusvene on saatava vesille”… Ihan oikeesti, jokin taika tossa räppäämisessä vaan on. Ja koska mä oon äidinkielen opettaja, oon ihan sikakiitollinen siitä, että tuon meidän pikku-ukon sanavarasto kasvaa sun biisejä kuuntelemalla aika tavalla. Ja joo, musta on tullut myös kaksoismerkityksien suuri fani: sensurointia ei tarvita, koska jos joku laulaa uimisesta, niin kaksivuotiaalle se tarkoittaa just uimista.” Sanna, Hujanhajanhymyillen

Raplyriikan kuuntelemisella ja tekemisellä on ihan samat hyödyt kuin minkä tahansa kirjallisuuden lukemisella tai kirjoittamisella – hahmotuskyky paranee ja kieli kehittyy ja monipuolistuu. Kun kuuntelija rupeaa ymmärtämään Sannan mainitsemia kaksoismerkityksiä, ne opettavat rivien välistä lukemista, yhdysviivojen vetämistä ja sarkasmia, eli juuri niitä asioita, joiden kanssa edeltävillä sukupolvilla nyt on ongelmia nettimaailmassa.

Tieto ja ymmärrys

Tänään maailmanpolitiikka on väkisinkin tullut jokaisen iholle, kun amerikkalaiset äänestivät Yhdysvaltain 45. presidentiksi politiikan ulkopuolelta tulevan miljardöörin Donald Trumpin.

Politiikka kiinnostaa lähtökohtaisesti harvoja nuoria, ellei se ole kiinnostanut tarpeeksi heidän vanhempiaan. Useat räppärit ovat kuitenkin kantaaottavia, joten politiikan käsitteet tulevat musiikin kautta tutuksi ja erilaiset arvomaailmat saavat nimen. Jokainen saa olla sitä mieltä mitä on, mutta ehkä räppiä kuuntelevat ja tekevät tietävät hieman paremmin, mitä kannattavat ja mitä ainakaan eivät.

Työmoraali

Räppi on saanut syntynsä pyrkimyksestä parempaan, ja kulttuuriin kuuluu edelleen paremman elintason tavoittelu. Väitän, että räppärit ovat muiden musiikkigenrejen edustajia motivoituneempia edistämään uraansa, ja he usein myös korostavat työn tekemisen tärkeyttä ja osuutta menestyksessään. On katsojasta kiinni, pitääkö sitä positiivisena vai negatiivisena asiana, mutta rap-artistit hallitsevat pääsääntöisesti itsensä kaupallistamisen muita muusikoita paremmin ja luultavasti osin tämän johdosta myös saavuttavat suosiota.

En nyt jaksa erikseen listata tähän niitä väsyneitä muusikot saa muijia ja rahaa -läppiä, mutta varmaan niissäkin joku totuuden siemen on. Ainakin muutama suomiräppäri on saavuttanut musiikillaan oikeinkin kelpo elintason.