Kuinka pysyä ihmisten mielissä, kun ura on jo ohi? Nosta itseäsi painamalla muita alas

Kuva: Heikki Saukkomaa/Lehtikuva.

Tuntuu siltä, ettei mene viikkoakaan, etteikö takavuosien junttidiskon kuningas Frederik, tuttavallisemmin Reetu, raahattaisi jonkin radion tai lehden haastatteluun horisemaan omiaan räpistä ja sen tulevasta kuolemasta.

Jokin aika sitten Reetu avautui Kouvolan Sanomille siitä, kuinka ”räpissä ei ole mitään järkeä”. Kyseisessä haastattelussa Frederik tilitti, että räpissä venytetään hyvän maun rajoja. On käsittämätöntä, että macho-kulttuurin suurlähettiläs, joka on tehnyt mm. kappaleet Porno on pop, Sextaan Sateessa ja Ladyboy sekä Markkinarako, kritisoi rap- tai poppibiisien sanoituksia tai kappaleiden nimiä.

Koska Kouvolan Sanomille annettu haastattelu ei selvästikään resonoinut tarpeeksi laajalti, Frederik jatkoi rapgenren tölvimistä vastikään Iskelmälle antamassaan haastattelussa. Siinä sama mies, joka arvosteli rap- ja popbiisien sanoitusten rivouksia, retostelee sillä, kuinka monta laatikollista hänellä on naisten pikkuhousuja ja kertoo tehneensä kappaleen nimeltään Paiskaa jo ne stringit.

Samaiseen hengenvetoon laulaja toteaa, että Cheek on artisti, joka tekee laskelmoivaa musiikkia. Oikeasti? Laulaja, joka markkinoi 70-luvulla Sultan-kondomeja pukeutumalla valkoiseen turbaaniin ja jakamalla kyseinen päähine päässään kondomeja ympäri Suomen, on ehkä viimeinen artisti, jolla on varaa huudella vieraisiin pöytiin.

”Kappaleissaan Cheek panee sitä ja tätä, sitten naiskuoro laulaa kauniin melodian”, Frederik analysoi. Lainaan Reetun kuuluisaa Markkinarako-kappaletta, jolla hän osallistui vuoden 1991 Syksyn säveleen: ”Mä tahdon takoa sun markkinarakoa, lamasta pakoa ja hellyydenjakoa”. Palaan vielä tuohon Frederikin väitteeseen, että Cheek tekee laskelmoituja kappaleita. Vuonna 1991 Suomi oli hurjan laman kourissa, ja strippareilla ryyditetyt keskikaljakuppilat olivat arkipäivää jokaisessa kylässä ja pitäjässä. Juuri tällaisissa paikoissa Reetun hengentuotteet olivat kovassa huudossa. Vieläkö puhumme laskelmoinnista?

Vanha totuus on, että jos asut lasitalossa, ei kannata heitellä kiviä. Sama pätee myös Frederikiin. Hän on viimeinen artisti, jolla on varaa arvostella nyt jo 20 vuotta hyvin voinutta suomiräppiä, joka 0n tällä hetkellä maamme suurin musiikkigenre.

”Rap kärsii inflaation, kun jengi ei jaksa enää kuunnella sitä. Vanhempi väki ei ainakaan tykkää räpistä. En tunne yhtään yli 40-vuotiasta ihmistä, joka kuuntelisi kyseistä musiikkia. Rap on tietyn ikäryhmän musiikkia.”

Rap ei ole tietyn ikäryhmän musiikkia. Ne fanit, allekirjoittanut mukaan lukien, jotka ovat kuunnelleet hiphopia nuoruudessaan, eivät herää 40-vuotispäivänsä aamulla ja päätä yhtäkkiä vaihtaa Fintelligensia Yölintuun, koska ovat 40-vuotiaita. Plus Frederikiltä on unohtunut täysin se fakta, että genren suurimmat tähdet ovat jo yli 30-vuotiaita.

Suomalainen hiphop on kasvanut suureksi musiikkigenreksi, joka liikuttaa ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Mikä alkoi alakulttuurina, yhdistää nyt kaikenikäisiä vauvoista vaariin. Niin hyvässä kuin pahassakin. Genren sisältä löytyy osa-alueita jokaiseen musiikkimakuun.

Pari neuvoa Frederikille:

a) siitä tiedät urasi olevan ohi, kun joudut nostamaan itseäsi painamalla muita alas ja b) ota mallia esim. Kaija Koosta tai Paula Koivuniemestä, jotka osaavat mukautua ajan henkeen ja tehdä musiikkia yli genrerajojen. Viime aikojen suurimmat hittinsä he ovat tehneet räppäreiden kanssa.

Teemu ”Pastori” Potapoff
Päätoimittaja, FUM.FI