Musiikki ja mielenterveys – Miksi MC Jeppe juo ja pohdintoja masennuksesta

Kuva: Pekka Keränen

Viime aikoina musiikkibisneksessä työskentelevien ihmisten ja muusikoiden mielenterveysongelmat ovat olleet runsaasti esillä. Yleisimpiä on ongelmia alalla tuntuvat olevan masennus ja uupumus sekä päihteiden suuri rooli.

Yleisessä muistissa on vielä Cheekin ulostulot niin perfektionismistaan kuin lääkitystä ja terapiaa vaativasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäänkin. Myös Nikke Ankaran alkoholin ja huumeiden käytöstä sekä uupumisesta lauenneesta psykoosista, sitä seuranneesta katoamisesta, hoitojaksosta sekä masennuksesta uutisoitiin laajasti mediassa.

Musiikiala sisältää enemmän kuin usein päihteidenkäyttöä, aamuun asti bailaamista, henkisesti ja fyysisesti verottavaa rundaamista, epärealistisia odotuksia ja vaatimuksia ”staralta”, sekä tietysti sen kärsivän ja tuskaisen taiteilijan traagisine kappaleineen.

Yhdistyneen kuningaskunnan johtava itsenäinen hyväntekeväisyysjärjestö Help Musicians UK teetti osana MAD-kampanjaansa (Music And Depression) tutkimuksen liittyen musiikkiteollisuudessa ja muusikkoina työskentelevien ihmisten mielenterveysongelmiin. Tutkimuksessa haastateltiin kaikkiaan 2211 ihmistä, jotka toimivat muusikkoina, konserttihenkilöstönä, musiikkialan hallintotehtävissä ja/tai äänituotannon parissa. Vastanneista 71,1% kertoi sairastaneensa paniikkikohtauksia tai vakavaa ahdistusta ja 68,5% haastatelluista kertoi kärsineensä masennuksesta. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli 18-35-vuotiaita, ja sukupuolet jakautuivat tutkimuksessa lähes tasan.

Tutkimukseen vastanneet ihmiset kertoivat mielenterveysongelmiensa johtuvan vaikeista työoloista, sosiaalisia suhteita haittaavista työajoista, taloudellisesta epävarmuudesta, kyvyttömyydestä tulevaisuuden ja ajankäytön suunnitteluun sekä uupumuksesta. Suureksi ongelmaksi koettiin myös oman minäkuvan sekoittuminen muusikkouteen sekä musiikkiuran fyysinen verottavuus. Moni vastanneista tunsi, ettei saa työstään ansaitsemaansa tunnustusta. Tutkimukseen vastanneet naiset listasivat oireilunsa syiksi lisäksi vielä seksismin, haitalliset asenteet, seksuaalisen ahdistelun ja vaikeudet tasapainoittaa perhe- ja työelämää keskenään.

Itse mä tunnistan uraltani noista jokaisen, jopa seksismin. Me miehet ollaan aika herkkiä arvottamaan itseämme uramme ja hyödyllisyytemme kautta. Se on taakka, joka kumpuaa usein omista epävarmuuksistamme, mutta edelleen myös yhteiskunnan vaatimuksista. Jos et saavuta, voita, valloita, hallitse, suorita, tienaa ja elätä, et ole kunnon mies.

Kun epävarma ja herkkä nuori ihminen sysätään yhtäkkiä musiikkiteollisuuden hampaisiin, voi jaksamisen kanssa olla vaikeaa. Hänet nähdään usein vain kultamunia munivana hanhena ja kertakäyttötavarana, joka on pystyttävä kuluttamaan loppuun ennen tähdenlennon palamista ilmakehässä.

Usein artistin artistipersoona ja musiikillinen anti alkaa määritellä häntä valheellisesti myös ihmisenä – ensin ulkopuolisten odotusten ja oletusten muodossa, mutta lopulta myös hyväksyntää, kunnioitusta ja omaa paikkaa etsivän nuoren ihmisen sisäisessä dialogissa. Kun artisti tahtoo edetä urallaan ja varmistaa tulevaisuuttaan, hän voi sortua tekemään kompromisseja, jotka eivät edistä henkistä terveyttä. Voidaan nöyrtyä hyväksymään kaikenlaisia muiden ihmisten luomia ”rooleja”, jotka eivät kohtaa omia sisäisiä visioita eivätkä edistä pyrkimyksiä siihen omaan todelliseen onneen.

Menestyksen myötä kylkeen yleensä kiinnittyy erilaisia jees-miehiä ja pyrkyreitä, jotka voivat viedä huomion epäolennaisiin asioihin. Jos se oma lahjakkuus ja musiikillinen suunta on vielä hakusessa, kaikenlaiset sulopuheet voivat viedä mukanaan. Sitten artisti yhtäkkiä löytääkin itsensä tilanteesta, missä pitää miellyttää ulkopuolisia tahoja, ja se oman itsensä aito toteuttaminen onkin jäänyt tärkeysjärjestyksessä takapenkille. Tällöin päämäärättömyyden tunne voi viedä alkoholiin, huumeisiin ja muihin päihteisiin, jotka turruttavat tunteita ja auttavat pakenemaan. Samalla käsittelemättömät asiat pulloutuessaan sisälle vain polttavat sen lopullisen dynamiittilatauksen sytytyslankaa yhä nopeammin. Jos ripustautuu liikaa ulkopuolisiin tahoihin, voi tilanteiden muuttuessa jäädä tyhjän päälle, jolloin käsitys omasta tarkoituksesta ja arvosta voi järkkyä pahasti ja ruokkia mielenterveydellisiä ongelmia.

Onneksi musiikkia kuitenkin pystyy tekemään ja alalla on mahdollista pärjätä ilman, että antaa itsensä tulla ristiinnaulituksi pinnallisten odotusten ja vaatimuksien ristipuuhun. Kun se draivi tehdä musiikkia, toteuttaa ja ilmaista itseään ja nauttia siitä täysin rinnoin tulee omista lähtökohdista, sydämestä ja sielusta, onnistuminen ilman antautumista koneiston hampaisiin oman mielenterveyden kustannuksella on mahdollista.

Onnistuminen vaatii työtä, omistautumista, sitoutumista ja fokusta sekä kykyä spotata ja kiertää korppikotkat jo kaukaa. Matka voi kestää kauemmin ja sillä ei ehkä cash outtaa niin vitusti ja niin vikkelään, mutta se on parempi kuin ettei oman uran ja tulevaisuuden narut ole omissa käsissä ja että päivät alkavat Escitalopramilla ja Voxralla ja päättyvät Ketipinoriin, viinaan ja kamaan.

Joten olkaahan nuoret varovaisia, mutta älkää missään nimessä lannistuko tai luovuttako unelmienne kanssa!