Majuri tietää: Valintojen maailma

Kuva: Pekka Keränen

Osa 2: Kuinka pärjätä (tai jättää pärjäämättä) musabisneksessä

Viimeks käytiin pari hyvää pointtia läpi, ja tällä kertaa jatketaan taas parilla uudella. Kandee huomata, että vieläkään ei olla niissä ”skilleis mikis”, koska täs palapelis on vitun monta muutakin palaa. Ja ennen kun kukaan alkaa lässyttää, että mitä se setä siä paasaa vaik ei oo ittekää näissä onnistunu, niin sanon vaan, että kun se elämä ja bisnes double-penetroi niillä sykkivillä sua samaan aikaan, niin kyllä siinä opit meneen ohimoon kaikista parhaiten.

 

3. Brändi

Sun brändis koostuu muutamasta pääasiasta. Artistista ja artistiudesta itsessään, eli sun identiteetistä, sun musiikista ja sen esittämisestä, eli sun tuotteesta, sun kokonaisvaltaisesta visuaalisesta ilmeestä, sun faneista, fanies ja median mielikuvista susta sekä markkinointiviestinnästä ja näkyvyydestä halutuille kohderyhmille. Siis kaikesta siitä, mikä luo sulle artistina ja brändinä arvoa. On tärkeetä pyrkiä oleen kaikissa näissä johdonmukainen, erottuva ja luova, eli toteuttaa sitä omaa juttua omalla ilmeellä. Ehdottoman tärkeää on myös pyrkiä olemaan relevantti ja seurata aktiivisesti alan tuulia.

Tuota laadukasta sisältöä ulos tarpeeksi tiiviillä frekvenssillä, mihin fanisi voivat nojautua. Pyri toteuttamaan itseäsi artistina ammattimaisesti ja laadukkaasti sekä pysymään ihmisten ”top of mindissa” eli mielen päällä jatkuvasti. Pyri selvittämään, missä sun kannalta avainroolissa olevat segmentit ovat, mitä kanavia myöten sä ne parhaiten tavoitat ja mitä kieltä näissä kanavissa kannattaa puhua. Jos haluat pysyä autenttisena, mieti esimerkiksi kolme asiaa, mitkä määrittelevät sut ihmisenä, ja rakenna nämä osaksi sun brändiä ja identiteettiä artistina. Se on aina parempi juurruttaa se oma artistius suhun itseesi sen sijaan, että loisit kokonaan jonkinlaisen hahmon tai tekisit juttua maskin takaa.

Tässä on huomioitava myös se, että sinä ja sun fanisi kasvavat ja muuttuvat. Joten osa kykyä pärjätä on myös kyky uusiutua ja muovautua. Luultavasti kerran toiminut resepti ei toimi kovin montaa kertaa peräkkäin, joten varaudu tähän ja ota se osaks sun ”flowta”. Rakenna strategia millä päästä sisään, pysyä sisällä, ja menestyä sisällä, yhdessä tiimis kanssa, ja toteuta kaikki sun brändisi mukaisesti. Ymmärrä, että varsinaista kilpailua sulla ei ole, koska on vain yksi sinä, joten tee parhaasi johdonmukaisesti ja itsesi näköisesti, niin oot jo lähempänä onnistumista.

Toivo myös, ettei kytät ja verokarhu vie kaikkea.
Toivo myös, ettei kytät ja verokarhu vie kaikkea.

4. Asenne

Nää mun pointit ei oo tärkeysjärjestyksessä, mutta jos olis, niin tää olis kärjessä. Sun täytyy ymmärtää, että maailma, fanit, keikkamyyjät, levy-yhtiöt tai kukaan ei oo velkaa sulle mitään. Siks oma asenne unelmien toteuttamisessa on tärkein. Sun täytyy ymmärtää, että sä voit olla vaikka mitä, tai sanoa olevasi, mutta jos se, mitä sä teet ei vastaa sitä, niin sillä ei ole merkitystä. Silloin kaikki jää sinne sun sisäiseen maailmaan eikä manifestoidu ulkoisessa. Sä oot maailmalle vaan sitä mitä sä teet ja sitä, mikä voisi hyödyttää toisia – valitettavasti.

Kuuluisassa Glengarry Glen Ross-elokuvassa Alec Baldwinin hahmo sanoo, että jos sä haluat olla töissä täällä, sun pitää ”clousata”, eli tehdä kauppaa. Mun pointti ei ole kuitenkaan se, että sä et oo mitään jos sä et tee rahaa. Sun ei täydy tehdä rahaa, mut sun täytyy tehdä jotain, mikä hyödyttää ja kiinnostaa muita. Kenenkään ei ole hyväksi määritellä itseään ainoastaan työnsä kautta, mutta jos sä haluat pärjätä, sun pitää toteuttaa se mitä sä koet olevasi, jotta sillä olisi merkitystä.

Sillä, mitä sä olet sisältä on merkitystä ainoastaan sen valossa, mitä se saa sut tekemään. Sun pitää tuoda pöytään jotain. Sä oot se multa, mutta sun arvos maailmalle on siitä mullasta kasvavan puun hedelmä. Sun asentees ei siis saa olla ”miten mä voin saada ton tytön?”, eikä ”miten mä voin saada levydiilin?”, vaan ”mitä mä voisin/mitä mun pitäisi tehdä saadakseni ittestäni pihalle sellaisen tyypin, jonka kanssa tytöt haluais olla/kenestä levy-yhtiöt vois kiinnostua?”

Ihmiset tarvitsevat asioita ja arvottavat muut sen mukaan, ketkä ne asiat toteuttaa. Sitä isompi arvo, mitä enemmän hyötyä sä luot. Ja ei, mä en tarkoita sitä, kuka toimittaa killereimmän 16-tahtisen tai sen seuraavan pop-hitin. Mä tarkoitan ihmistä, joka on valmis sijoittamaan itseensä ja laittamaan ”rahan sinne missä suu on” ennen kun vaatii sitä keneltäkään muulta.

Kuuluisa maalari Bob Ross sanoi: “Talent is a pursued interest. Anything that you’re willing to practice, you can do.”

Jos joku homma tuntuu vaikeelta, tee sitä silti äläkä luovuta, niin sä alat näkemään muutoksen. Etkä sä tuu oleen ainoa, joka sen näkee. Ja tästä kumpuaa usein tämä surullisenkuuluisa ”heittaus” myös. Ei ne heitterit vihaa sua, ne vihaa itseään. Ne on ihmisiä, jotka arvottavat oman aikomuksen korkeammalle kuin oman tekemisen. ”Jos mä tekisin tätä, niin kyllä varmasti tekisin parempaa ku toi, joka on ihan paska” on usein se ajatuksenkulku näillä ihmisillä, mutta kaikenlainen tekeminen jää tekemättä, koska heidän oma mielensä ja muutosvastaisuutensa on nujertanut ne.

Ja vittu – ne ei halua, et myöskään sä muutut. Ne haluaa että sä lopetat, koska sun tekeminen alleviivaa niille sitä niiden omaa tekemättömyyttä. Kurjuus on helppoo, onnellisuus vaatii duunii. Jos ei tee mitään, niin ei joudu altistumaan arvostelulle, joka pelottaa liikaa. Tai jos ne jotain tekeekin, niin ne varmistaa, että siinä on se sisäänrakennettu ”läpällä & kännissä”-tekosyy ilmiselvänä mukana.

Tämän takia ne ”heitterit” ei vihaa sitä sun biisiäs, vaan sitä faktaa, että sä teet ja luot jotain. Itselles, ja ihmisille sun ympärilläs. Ihmiset, jotka eivät luo mitään, tulee aina vihaamaan niitä, jotka luo.

Monesti ihmiset odottaa saavansa täällä jotain arvoa vain siksi, että ovat mielestään ”hyviä tyyppejä” tai ”fiksuja” tai jotain tällasta. Totta kai levy-yhtiöt ja yhteistyökumppanit toivoo sulta myös sitä, mutta jos sä et konkretisoi sun tuomaa hyötyä jollain todellisella, sillä ei oo välii. Siksi kaikki mantrat ”itseensä uskomisesta” on puoli tarinaa. Maria Monde voi olla ihan täyttä sontaa, mutta se hakkaa täällä puolet ihmisistä jo sillä, että likka tekee.

”Twitterdingdong...telefaxpumpum...vittu miksen mää keksiny”
”Twitterdingdong…telefaxpumpum…vittu miksen mää keksiny”

 

Jussi ”Majuri” Karvonen