Kannen takana on nainen: ”Olen tosi tyytyväinen, ettei kukaan tiedä kuka mä olen!”

Bifu näyttelynsä avajaisissa. Kuva: Elis Lindfors

Yksi ja sama nainen on tehnyt suurimman osan viime vuosina ilmestyneiden popmusiikkijulkaisujen kansista. Maria ”Bifu” Ahosen levynkansista, julisteista ja muusta merchandisesta on koottu näyttely mainostoimisto Adamsin aulaan. Sadoista kansista mukaan on valikoitunut noin 70.

– En muista puoliakaan kansista, joita olen tehnyt. Monesti näen kaupassa jotain, mikä näyttää tutulta, ja sitten muistan, että sehän onkin mun tekemäni!, Ahonen kertoo.

Kuva: Elis Lindfors
Kuva: Elis Lindfors

Ahonen päätyi tekemään kaikkien Suomen ykköspopparien levynkansia sattumalta. Hän oli graafikkona samassa mainostoimistossa kuin Egotripin Knipi, jonka kautta taas tutustui Jonna Tervomaahan. 

– Päädyin tekemään Jonnan Viivalla-albumin kannet, ja sitten muutkin artistit rupesi kyselemään kansien perään.

Ahonen pyörii musiikkipiireissä ja tekee näin ollen kansia useasti kavereilleen. Häntä ei haittaa, ettei kukaan piirien ulkopuolinen tiedä hänen henkilöllisyyttään.

– Ei todellakaan! Olin näyttelyavajaisissanikin ihan paskana siitä huomiosta. Olen musanörtti, mutta viihdyn taustajoukoissa. Toisaalta näyttelyssä oli itsestänikin kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea onkaan saanut aikaan. Joskus tuntuu vaan, että makaa himassa syömässä hiilareita ja elämä lipuu ohi.

Kuva: Elis Lindfors
Kuva: Elis Lindfors

Kun Ahonen alkaa suunnitella uusia levynkansia, hän haluaa yleensä tavata artistin ja kuuntelee tietysti myös tämän musiikkia.

– Hyvä kansi viestii ihmiselle, joka ei ole kuullut artistin musiikkia, että tästä sä tykkäät. Ostan itse paljon levyjä kansien perusteella, ja on kivaa löytää sellaista sisältöä, mikä vastaa pakettia. Visuaalit rakentavat myös artistin brändiä.

Ahonen tekee useita levynkansia viikossa. Joskus mikään ei mene läpi, ja toisinaan kannet valmistuvat parissa tunnissa.

Antti Tuiskun Peto on irti -konseptin kehittelin, kun makasin sängyssä enkä jaksanut mennä tietokoneelle. Visualisoin sen mielessäni valmiiksi, ja sitten teinkin kannet ja konseptin ihan hetkessä.

Hetkessä syntyi myös PMMP:n Leskiäidin tyttäret, jota Ahonen pitää yhtenä onnistuneimmista töistään.

”Kuva on Jouko Lehtolan ottama, muuten sain projektiin aika vapaat kädet. Paula ja Mira halusivat siihen fiiliksen, että joku on murtautunut vanhaan taloon ja löytänyt sieltä kaikkea kriipiä, vaikka vanhoja päiväkirjoja. Kun kantta katsoo nopeasti, se näyttää seesteiseltä ja kauniilta, mutta oikeasti siinä onkin verta, huutava vauva ja hämähäkkejä.”

”Uudemmista kansistani Ellinooran Villi lapsi oli hieno projekti. Ellinoora on ihana ja silläkin tavalla unelma-asiakas, että sillä on niin selkeä artistiminä ja käsitys millainen se haluaa olla. Siitä on helppo tarrata kiinni; glitteriä, kukkaa ja rönsyilyä. Tiesin Ellinooran laittaneen levyynsä paljon aikaa ja halusin, että kansikin näyttää siltä, että siihen on panostettu.”

Samae Koskisen Henkilökohtainen ennätys taas on tärkeä eri syistä. En ole mikään huippukuvaaja, mutta sen kuvat olen ottanut itse. Samae pyysi mua mukaan niiden keikkareissulle, ja me oltiin koko matka yhdessä nillitetty miten lihavia me ollaan. Pysähdyspaikalla ABC:lla oli Punnitse ja Säästä, minne me juostiin suoraan autolta ja ostettiin kamalasti mässyä. Sen jälkeen meistä tuli ystäviä – on hienoa löytää ihminen, jolla on samat heikkoudet kuin itsellä. Levyn kansi on mulle yhtä kuin se kiva päivä.”

 

KANNET: Bifu, levynkansia PMMP:stä Jari Sillanpäähän
Pop up -näyttely on auki vielä pe 18-22 la klo 12-17

Adams Aula
Katajanokka, Vyökatu 8