”Jou, jou! Tsek it aut, jou Bronx!” Pistetäänkö rap-kulttuuria alta lipan vai onko räppikansa vain herkkähipiäistä?

Sunnuntaisin MTV3:lla nähtävässä Tähdet, tähdet -show’ssa näemme, kuinka tunnetut musiikkitähdet tulkitsevat viikoittain vaihtuvan genren mukaisesti kyseisen viikon genreen sopivia kappaleita.

Sunnuntaina 16.10. genrenä oli vuorossa hiphop. Ennakko-oletukseni siitä, kuinka hiphop presentoidaan vuonna 2016 prime timessa esitettävässä ohjelmassa, olivat juuri sitä, mitä ruudussa näkyi: väkinäistä käsien heiluttelua, ”jou, jou!” -hokemia ja isojen facepalmien tahdittamia esityksiä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Sunnuntainen Tähdet, tähdet -jakso oli kärjistetysti ilmaistuna oppikirjaesimerkki siitä, kuinka vähäisessä arvossa hiphopia tai hiphop-kulttuuria edelleen pidetään härmässä. Hienoa, että genre on valittu mukaan, ei siinä, mutta edelleen vallalla on käsitys, että rap-artistit ovat Mersun keulakoriste/zirkoneilla varustettu PIMP-koru kaulassaan vajaaälyisesti heiluvia klovneja kuin täysverisiä oman alansa ammattilaisia.

Hiphop sai alkunsa jo 1970-luvun alkumetreillä. Kulttuurilla on siis takanaan vuosikymmenten mittainen historia. Se siis ”häviää” esim. rock ’n rollille muutaman vuosikymmenen, metallille ei juuri ollenkaan. Silti Suomessa hiphopin stigma vain nuorison harrasteluna on syvässä. Mielenkiintoista on myös pohtia sitä, että onko (vanhempien) suomalaisten suhtautumisessa räppiin vaikuttanut tietynlainen rasismi tai kulttuurillinen vieroksunta. Alun perin mustien kulttuurina syntynyttä ja kasvanutta hiphopia on ainakin takavuosina pidetty, näin neutraalisti ilmaistuna, tummaihoisten musiikkina. Ja jokainen varmasti osaa laskea yksi plus yksi.

Totta kai räppärit ovat itsekin syypäitä näiden stereotypioiden syntyyn: kun kuljetaan 6XL-kokoisissa paidoissa ja housuissa, jotka roikkuvat polvissa, suorastaan kerjää sanansäilää osakseen. Ja rap on tavallaan young man’s game, joten pelkästään nuorisokulttuuriksi leimautumisenkin ymmärtää. Vaikka tänä päivänä pelin suurimmat ja suosituimmat artistit puskevat keski-ikäisyyden kynnyksellä.

Tähdet, tähdet -jakson aikana some täyttyi ohjelman antia arvostelluista rap-faneista. Mikko Alatalon, Einin ja Arttu Wiskarin vedot saivat monen kommentoijan verenpaineen nousemaan, ja tavallaan ihan syystäkin. Mutta… Ovatko räppifanit liian herkkähipiäistä kansaa? Metallidiggareista ja heidän ulkoisesta habituksestaan on väännetty vitsiä jo vuosikausia, mutta harva heistä on sanonut pihaustakaan. Esimerkkinä moisesta mainittakoon Kummelin Saku ja Speedy -hahmot.

Kärkkääseen vastareaktioon vaikuttanee todennäköisesti se, että hiphopia on vuosikausia potkittu päähän. Ja vaikka se on todistanut sekä betonoinut asemansa, genren pitäminen pelkkänä pellehyppykisana menee varmasti monien tunteisiin.

Ajat muuttuvat ja kulttuuri kasvaa sekä vakiinnuttaa asemaansa myös täällä Suomessa. Evelinan, Pete Parkkosen ja Benjamin Peltosen sunnuntai-iltaiset vedot osoittivat sen, että nuorissa on tulevaisuus. Heille genre on jo vakavasti otettavaa musiikkia, jota tehdään tunteella ja ammattitaidolla.

Teemu ”Pastori” Potapoff
Päätoimittaja, FUM.FI