”Nuoria kiinnostavia kirjoja julkaistaan aivan liian vähän”: Gaselleista tuttu kaksikko puuttui epäkohtaan tekemällä kirjan graffitikulttuurista

Kristoffer Äpätti

Hätä-Miikan ja Päkän uutuuskirjassa Sä maksat liikutaan helsinkiläisten graffitimaalareiden maailmassa.

Helsingin Savelassa samassa kerrostalon rapussa lapsina asuneet Miikka Niiranen ja Pekka Salminen ovat tottuneet olemaan ja työskentelemään yhdessä. Suomalaisissa musiikkipiireissä kaksikko tunnetaan paremmin Hätä-Miikkana ja Päkänä. Nyt Gasellit-yhtyeessä itselleen nimeä tehneet artistit ovat saaneet valmiiksi ensimmäisen romaaninsa Sä maksat, joka tuli ulos Johnny Kniga -kustantamon kautta.

Kustantajan mukaan Sä maksat on raa’an realistinen kuvaus helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä. Graffitikulttuurin maailmaan sijoittuva kirja on siinä määrin poikkeuksellinen Suomessa, että FUM.FI koki aiheelliseksi ottaa tuoreet esikoiskirjailijat kuulusteluun.

Mitä Sä maksat käsittelee?

Pekka: Sä maksat kertoo vähän yli kakskymppisten helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä. Kaaos koostuu maalamisesta, bailaamisesta, ihmissuhteista ja pitkästyttävistä päivätöistä. Syvemmillä tasoilla pureudutaan elämässä hukassa olemisen tunteisiin, hedonismin ja lojaalisuuden ristiriitaan ja graffitin aiheuttamaan vainoharhaisuuteen.

Miten koko kirjaprojekti sai alkunsa?

Miikka: Unelma yhteisen kirjan kirjoittamisesta sikisi jo joskus 5 vuotta sitten. Oltiin saatu Gaselleiden eka pitkäsoitto pihalle Monspilta ja voimaannuttu siitä. Tuntui, että me voidaan saada aikaiseksi asioita, joiden tekeminen kiinnostaa meitä. Kirja oli yksi niistä asioista. Lopulta uskallettiin aloittaa kirjoittaminen kuitenkin vasta vuosia myöhemmin kesällä 2015.

Pekka: Meistä myös tuntui, että meidän mielestä kiinnostavia kirjoja julkaistaan aivan liian vähän. Nuoret eivät taida olla kustantajien näkökulmasta kovin kiinnostavia asiakkaita. Meillä on vähemmän fyrkkaa kun meidän vanhemmilla ja sitäkään ei kovin usein käytetä kirjojen ostamiseen. Niinpä suurin osa kirjoista on kohdennettu keski-ikäisille tai sitä vanhemmille. Me sitten päätettiin tehdä kirja, josta me ite tykätään helvetisti, kun niitä ei muuten juuri julkaista. Edellä mainituista syistä ajateltiin, että kirja pitää julkaista omakustanteena, mutta Jonny Kniga lähti mukaan, mikä on erittäin kingiä!

Sä maksat on teidän esikoisromaaninne. Millaiselta kirjan tekeminen tuntui ensikertalaisena?

Pekka: Kirjan tekeminen oli paikoitellen tosi tuskasta ja paikoitellen jopa nautinnollista hommaa. Välillä tuntui, ettei tästä tule mitään. Kaikki mitä kirjoitettiin tuntui jälkikäteen luettuna ihan paskalta. Piti hakata päätä seinään ja hinkata tekstiä.

Miikka: Toisaalta tehtiin kirjaa salassa käytännössä kaikilta. Vain ihan lähimmät tiesivät hankkeesta ja hekin saivat tietää vasta aika hiljattain. Niinpä siihen ei liittynyt mitään ulkoisia paineita.

Pekka: Ainoa asia jolla oli merkitystä, oli se, että me tykättiin tuotetusta tekstistä ite. Kirjoitettiin siis aika puhtaasti itsellemme. Nyt sitten katsotaan kiinnostaako se ketään muuta.

Millainen suhde teillä on graffitikulttuuriin? Oletteko taltioineet kirjaan omakohtaisia kokemuksianne?

Pekka: Kirja on fiktiota. Silti monet sen tapahtumista ovat tapahtuneet enemmän tai vähemmän sellaisenaan meille tai meidän frendeille.

Miikka: Jep. Me ei olla oltu mitään skenepäälliköitä tai pahamaineisimpia all city kingejä. Muksusta asti seurannut tapahtumia, pyörinyt tuolla ja ollut vilpittömän kiinnostunut graffitista maailmanlaajuisena ilmiönä ja kulttuurina.

Pekka: Suhde graffitiin on monimutkainen. Se on tavallaan intohimo. Laji, josta me digataan ihan helvetisti eikä se päästä otteestaan. Sitä kautta on saatu ystäviä ja elämyksiä. Eikä niitä ikinä vaihtais pois. Toisaalta se on monilta osin niin järjetöntä hommaa, ettei sitä voi monille suositella. Että tässä ois sulle passeli uus harrastus. Kyllä siitä ongelmia on liian monelle seurannut, eikä pelkästään sakkojen muodossa.

Miikka: Monet taas ovat löytäneet siitä luontevan ja kehittävän tavan ilmaista itseään ja päästellä höyryjä. Henkilökohtaisen voimanlähteen. Ja mahdollisuuksia löytyy joka lähtöön. Kyllähän noita laillisiakin maalauspaikkoja löytyy nykyisin pilvin pimein, jos tahtoo ainoastaan maalata. Sitä en tiedä, että onko järkevää maalata seinään tai vanerille. Tai kanvaasille. Onko järkevää kirjoittaa lauluja? Henkilökohtaisesti mä en ehkä koskaan oo tehnyt niitä fiksuimpia tai esimerkiksi taloudellisesti kannattavimpia siirtoja koskaan. Arvostan kokemuksia ja elävää elämää.

Pekka: Mut ehkä se järjettömyys just kiehtoo tässä maailmassa, jossa jengillä on jatkuvasti aktiivisuusrannekkeet kädessä, mistä ne seuraa omaa toimintaansa ja analysoi, että onko niiden tekemät ratkaisut järkeviä. Aina ei tarvii olla järkevä.

Sä maksat julkaistiin myös äänikirjana. Miten sen tekeminen poikkesi normaalista studiotyöskentelystänne?

Miikka: Jep. Mä luin äänikirjan. Se oli ensimmäinen kerta laatuaan. Periaattessa studiotyöskentely itsessään ei paljoa meidän työskentelystä poikkea. Vähän se oli tietysti itselle jännittävämpää. Siinä dempatussa huoneessa, kun lueskeli yssikseen pidempiä aikoja, niin jossain vaiheessa alkoi jokainen hengenveto ja niiskaisu tuntua aika äänekkäältä.

Millaisia olette itse lukijoina? Luetteko paljon kirjoja ja löytääkö teidät usein kirjastosta?

Miikka: Kyllä me luetaan. Mulla on jatkuvasti neljä tai viis kirjaa kesken. Ja puolet jää aina lukematta.

Pekka: Näin on. Me ollaan aika vaativia lukijoita. Kirjan pitää imaista mukaansa nopeasti tai se jää kesken. Kirjan lukeminen on siinä määrin aikaa vievää hommaa, ettei elämä riitä kaikkien lukemiseen. Pitää valita parhaat päältä.