FUM.fi:n LEFFA-ARVIO: Laimea All Eyez On Me ei tee oikeutta rap-ikoni Tupac Shakurille

Pitkään työn alla ollut elämäkertaleffa legendaarisesta rap-artistista osoittautui pettymykseksi.

Syyskuussa 1996 drive-by-ammuskelun seurauksena kuollut rap-ikoni Tupac Shakur on lopultakin saanut oman elämäkertaelokuvan. Straight Outta Comptonin jalanjäljissä artistin magnum opuksen mukaan nimetty All Eyez On Me ei kuitenkaan ennakkotietojen pohjalta nostattanut isoja odotuksia. Ohjaajaksi oli valikoitunut lähinnä musiikkivideoiden tekijänä kunnostautunut Benny Boom, vaikka tehtävään oli alun perin kaavailtu Training Dayn ohjaajaa Anthony Fuquaa. Samoin Shakurin kanssa Poetic Justicessa työskennellyt John Singleton oli hetken aikaa kiinnitettynä pestiin, kunnes hän ilmoitti jättäneensä ohjaajan paikan näkemyserojen takia. Tähän kun lisäsi sen, että tuotantoyhtiö Morgan Creek haastoi Afeni Shakurin oikeuteen filmatisointioikeuksista sekä räppileffojen yleisen tason, niin odotukset pysyivät maanläheisinä.

Vuosikausia suunnitteilla olleen elämäkertaleffan alkupuoli koostuu takaumista, joihin siirrytään rap-artistin vuonna 1995 tekemästä vankilahaastattelusta. Takaumissa palataan ensin mustien kansalaisoikeusaktivistien kasvattaman Shakurin lapsuuteen ja nuoruuteen itärannikolla, josta hypätään nopeasti Oaklandiin ja Digital Undergroundin matkaan. Hetkessä uusi tulokas onkin jo sainattu Interscopelle ja kiinnitetty Juicen pääosaan. Pian julkisuuteen noussut 2Pac alkaa hengailla New Yorkissa väärien ihmisten kanssa, mistä seuraa raiskaussyyte, viisi luotia kehoon ja vankilatuomio.

Leffan toinen puolisko alkaa, kun Suge Knight auttaa 2Pacin vapaaksi maksamalla tämän miljoonatakuut ja kiinnittämällä hänet pahamaineiselle Death Row Recordsille. Tästä edetään vääjäämättömästi ja nopealla tahdilla kohti Las Vegasin neonvalojen kirkastamaa kohtalokasta yötä.

2Pacin elämäkerrassa olisi kyllä aineksia vaikka mihin, sillä miehen lyhyeksi jääneestä maanpäällisestä matkasta ei draamaa tai isoja käänteitä todellakaan puuttunut. All Eyez On Me ei kuitenkaan onnistu esittämään tarinaa kiinnostavasti: ontossa leffassa hypitään kohtauksesta toiseen ilman että hahmoihin ehditään syventyä kunnolla. Käsikirjoitukseen on haluttu mukaan kaikki mahdollinen, mutta silti niinkin oleellinen asia kuin Shakurin kasvu aloittelevasta MC:stä platina-artistiksi jää täysin puolitiehen. Yhtä lailla biiffi The Notorious B.I.G.:n kanssa sekä koko itä- ja länsirannikon vastakkainasettelu ohitetaan ihmeellisen hätäisesti. Puff Daddyn on helppo antaa siunauksensa projektille, sillä hänen hahmonsa nähdään siinä ainoastaan ohimennen.

Samaan aikaan leffaan on kuitenkin onnistuttu tunkemaan useita turhia tai liian pitkiä kohtauksia. Lisäksi käsikirjoitus on epätarkka: esimerkiksi House of Blues -keikallaan 2Pac esittää Hail Mary -klassikon, jota ei todellisuudessa oltu edes vielä äänitetty tuolloin. Todennäköisesti koko 140 minuutin mittainen paketti pysyisi paremmin kasassa, jos käsikirjoitus olisi rajattu tiukemmin.

Näyttelijäsuorituksien puolesta leffaa ei myöskään kannata hehkuttaa liikaa. Näyttelijät eivät ole surkeita, mutta parhaimmillaankin ainoastaan normaalien tv-näyttelijöiden tasoisia. Demetrius Shipp Jr. saattaa näyttää roolihahmoltaan, mutta karismaltaan hän jää valovuosien taakse Shakurista, jonka pelkästä katseesta välittyi älykkyys ja herkkyys. Näitä piirteitä Shipp Jr. ei onnistu tuomaan esiin roolissaan. Samalla tavalla myös Shakurin johtajaluonne loistaa poissaolollaan.

Death Row Recordsin CEO:n näyttelijä onnistuu hieman paremmin roolissaan, mutta gangsterihahmosta olisi pienellä hienosäädöllä saanut uhkaavamman. Harmillisesti Boom ei ole halunnut leikkiä hahmolla sen enempää, vaikka Sugen itsestään Death Row’n huippuaikoina maalaama kuva suorastaan ruinaa päästä valkokankaalle. Esimerkiksi elävien rottien syöttämistä piraijoille leffassa ei kuitenkaan nähdä.

Satunnaisille katsojille All Eyez On Me on turhan sekava, kun taas Tupac Shakurin elämään ja tuotantoon tutustuneille se on liian pintapuolinen. Ilman pohjatietoa elokuvan katsojalle tuskin aukeaa mikä 2Pacissa oli niin erikoista ja miten hän onnistui koskettamaan niin monia ihmisiä. Ehkä aiheesta tehdään joskus esimerkiksi laadukas Netflix-sarja, mutta sitä odotellessa kannattaa All Eyez On Me:n sijaan tsekata Tupac: Resurrection -dokkari.

2/5