FUM.fi:n ENSINÄYTTÖ: Soolouralle lähtenyt Axel Kala haluaa osoittaa, että räpit voi tehdä myös huolellisesti 15 minuutin bissenhuuruisen kirjoitussession sijaan

Mikko Kaunisto

Mouhousista erkaantunut jyväskyläläinen tuottaja-MC yhdistelee soolotuotannossaan tämän hetken trap-meininkiä, rockia ja suomiräppiä.

Sony Musicin uusi artistisainaus Axel Kala julkaisi tänään debyyttisinglensä Ei tunteita, josta saadaan samalla nähtäväksi myös video. Jyväskyläläisen tuottaja-MC:n kädenjälkeä on kuultu monien artistien julkaisuilla jo useamman vuoden ajan, mutta nyt artisti on päättänyt keskittyä omaan soolouraansa.

FUM.FI päätti nostaa verkot vedestä ja ottaa tuoreen sooloartistin tarkastelun kohteeksi. Millainen tapaus on maanläheistä, inhimillistä ja tunteellista soolomateriaalia työstävä Axel Kala? Lue haastattelu ja tsekkaa tuore video alta!

Minkälainen historia sulla on musiikintekijänä ja miten oot alun perin päätynyt hiphopin pariin? 

Mä sanoisin et Axel Kala on yhden miehen tuottaja-solisti -symbioosi. Mä alotin tuottamisen joskus 2012 aikoihin suomiräpin ug-piireissä ja varmaan pari vuotta sen jälkeen rupesin myös ite kirjottamaan biisejä. Mut onneks 95 % siitä matskusta ei kuitenkaan koskaan nähny päivänvaloa.

Räpin pariin päädyin jo skidinä noin kaksitoistakesäsenä kun sain porukoilta stereot omaan huoneeseen. Nauhottelin c-kasetille radiosta biisejä, ja muistaakseni Fifty ja Eminem soi sillon paljon hittilistoilla.

Mistä artistinimesi tulee?

Axel tulee ihan mun etunimestä, Kala on vaan tarttunut mukaan vuosien varrella. Taisin julkaista mun ekoja biittejä Mikseri.net:issä Albert Fish -nimellä ja useemman mutkan kautta se on nyt kypsynyt nykyseen muotoonsa.

Onko sulla musiikin saralla esikuvia joilta olet mahdollisesti saanut vaikutteita omaan tuotantoosi?

Ainahan niitä on, mut ne kyl vaihtelee kausittain. Suomiräpin puolella esikuvia on ehkä vähemmän, mut mainitaan nyt vaikka Gettomasa ja Kube tässä. Masa hioo sen biisejä niin v*tusti et sen kans kuulee, ja koen et Kubessa ja mussa on jotain samaa kokeilemisen ja kokoaikasen uuden luomisen suhteen.

Ulkomaisista mä oon pari viime vuotta fiilannut Bonesia ja Chief Keefiä rankasti. Jos puhutaan vähän vanhemmista idoleista niin Scott Storchin ja Timbalandin tuotanto on aina kiinnostanut mua. En mä tiiä näkyyks mun musiikissa noi vaikutteet, mut ne, ja monet muut on aina inspiroinu mua paljon.

Jyväskylässä hiphop-jengi tuntuu olevan aika yhteisöllistä, kuten esimerkiksi JKL 101 -projekti osoitti. Oletko saanut tukea omalle jutullesi paikkakunnan vanhemmilta tekijöiltä?

Big up Rekami! Se oli ainut jätkä joka vastas mun junnumaiseen sähköpostiin kun kysyin miten saisin mun biisit soundaamaan paremmalta. Mut joo, Jyväskylässä kaikki tuntee aika lailla kaikki, ja meil on tääl siisti yhteenkuuluvuuden tunne. Kaikki jeesaa kaikkia, mut ketään ei päästetä liian helpolla. Täällä kyl sanotaan jos sun biisi ei niin sanotusti hölli.

Olet ollut mukana perustamassa Mouhousta ja tuottanut useimmat kokoonpanon kappaleista. Onko aiempi yhteistyö ryhmän kanssa enää jatkumassa?

Yhteistyö varmasti kyl jatkuu, ja uusii biisei on tässä useempikin jo hyvällä mallilla. Lähinnä mun toimenkuva on vaan iskostunut vielä enemmän taustojen tuottamiseen ja pojat taas hoitaa oman tonttinsa. Slaaviguccit on tulilla taas kohta ku venaatte.

Mikä sai sut lähtemään soolouralle?

Pakko sanoo kyl et frendit. Oon aina ollu vähän ehkä ujo ja seurannu tilanteita mieluummin sivusta, mut samaan aikaan oon aina tykännyt kirjottamisesta. Demottelen myös paljon ja kaverit on aina kuumotellut mua laittamaan ne ulos. Kilpailuvietti mulla ei oo niin suuri, mut kyl mä jotenkin myös haluisin näyttää monelle et ne räpit voi tehä myös hyvin eikä vartissa Karhu-keissin kanssa.

Miten luonnehtisit tulevaa materiaaliasi ja itseäsi artistina? Mitä uutta tuot urbaanin musiikin kentälle?

En mä oikein osaa / halua analysoida mun biisejä niin tarkkaan. Mua suoraan sanoen vähän ehkä välillä ärsyttää ne sponsoroidut biisimainokset Facebookissa, joissa on tehty joku ympäripyöree biisi ja sit sitä kauheesti koitetaan seivata selittämällä joku diibadaaba-tarina. Mä en ehkä koe et haluun selittää mun musaa muille niin paljoa. Mutta ehkä mun biisit yhdistelee vähän tätä tän hetken trap-meininkiä, rockia ja suomiräppiä. Jotain emoräppiä tää varmaan on.

Olet nyt tehnyt diilin Sony Musicin kanssa. Mitä kautta päädyit levy-yhtiölle?

Sonylta tuli yks iltapäivä vaan sähköposti ihan puskista mulle, et ois kiva jos tulisit käymään, haluttais julkaista sun musaa. En tainnut uskaltaa ees vastata heti, en oikein ottanut sitä todesta aluksi! Sit jänskäsin muistaakseni kuukauden ennen kuin käytiin lafkalla tapaamisessa mun levyn vastaavan tuottajan Ruubenin kanssa. Ne hiffas mun vision ja mä tykkäsin niistä, tuntuu et kaikki meni just niinku pitikin.

Miten Ei Tunteita sai alkunsa ja mitä kappale käsittelee? Löytyykö videon taustalta mitään stooria?

Mä en haluu kummemin avata tota biisiä, mut sen voin paljastaa et sain nimen biisille mun kavereiden No Feelings -klubista Jyväskylässä.

Tuomas Nurmi kuvas ton sinkun videon ja siit tuli kyl tosi upee. Sen lisäks kuvattiin kaverin kanssa ikivanhalla vhs-kameralla matskua meidän Suomi-Sveitsi -roadtripillä. Oon aina tykännyt sellasesta DIY-meiningistä ja sen takii halusin tähän videoon ihan oikeita matkaklippejä meidän reissulta.