FUM.fi:n DocPoint-tärpit: graffitia, krumpingia ja suomiräppärit favelassa

Urbaanin kulttuurin faneja hemmotellaan DocPoint-festareilla.

Dokumenttielokuvafestari DocPoint on tänäkin vuonna koostanut kunnianhimoisen ja kiinnostavan ohjelmiston, jossa urbaani kulttuuri on ilahduttavasti esillä. FUM.fi:n toimitus nosti esiin omia suosikkejaan, jotka on aivan pakko päästä katsomaan.

Intiimi lähikuva graffiti-ilmiön sisältä

Aleksi Pohjavirran ohjaama Uudet diktaattorit – stadilaisen graffitin arkeologia 1986-2010 kertoo nimensä mukaisesti helsinkiläisen graffitikulttuurin historiasta. Arkistomateriaalissa bommataan raitiovaunuja, juostaan pakoon virkavaltaa ja nähdään klassisia teoksia rakennusten kyljissä.

Uudet diktaattorit on varmasti herkkupala urbaanista kulttuurista kiinnostuneille, mutta se on tehty myös ihmisille, jotka eivät ole arjessaan juuri pysähtyneet miettimään, mistä graffiteissa on oikeastaan kyse: miksi joku haluaa kirjoittaa nimensä junan kylkeen isonkin rangaistuksen uhalla?

 

Suomalaismuusikot brasilialaisessa favelassa

Brasilialainen muusikko ja aktivisti Marcelo Yuka kutsui Graciasin, Palefacen, Flamin sekä Jonde-nimellä räppäävän näyttelijän Joonas Saartamon Rio de Janeiroon. Tavoitteena oli, että artistit osallistuvat matkallaan paikalliseen kulttuurityöhön, järjestävät työpajoja asutusprojektien nuorille, tekevät biisin ja esiintyvät – kaiken tämän alle viikossa.

Favelalla tarkoitetaan slummimaista asuinaluetta, usein lähinnä laittomasti rakentunutta hökkelikylää, joissa on usein omat sosiaaliset hierarkiansa. Paikalliset poliisitkaan ei välttämättä uskalla mennä faveloihin, ja niissä on paljon rikollisuutta, huumeongelmia ja jengisotia. Suomalaiset muusikot saivatkin ohjenuorakseen ”kun aikoo mennä favelaan, on sinne annettava enemmän, kuin mitä sieltä saa mukaansa.”

Favela Funk Finlândian maailmanensi-ilta on DocPointeilla 27.1. Elokuvan jälkeen dokumentin päähenkilöt vetävät yhteisen keikan Dubrovnikissa.

 

“Jos en tanssisi, kuuluisin jengiin tai käyttäisin huumeita”

Maceo Frostin lyhytelokuva Raised by Krump kuvaa 1990-luvun rap-lyriikoista ja clowningista kehittynyttä katutanssityyliä; sen syntytarinaa sekä raivoa ja taitoa vaativaa liikekieltä, mutta myös lajin psyykkistä merkitystä harrastajilleen. Dokumentissa haastattelut kertovat elämästä jengien, tappojen ja rahattomuuden keskellä. Ilman tanssia he eläisivät hyvin toisenlaista elämää, jos olisivat ylipäätään hengissä.

Raised by Krump esitetään DocPointeilla yhdessä elokuvan Storyboard P, a Stranger in Sweden kanssa. Matthew D’Arcyn dokumentti seuraa tanssijaa, joka päätyy vetämiensä workshopien kautta passittomana Tukholmaan. Lopulta hän on maassa laittomasti, ilman asuinpaikkaa ja kadottaa lähes mielenterveytensäkin. Dokumentin päähenkilön Storyboard P:n tanssia on sittemmin nähty myös muun muassa Jay Z:n videolla Picasso Baby.

 

Olennainen pala Helsingin alakulttuurihistoriaa

Helsingin kaupunki tyhjensi asunnottomien alkoholistien yömajana toimineen vanhan maalivaraston vuonna 1979. Heti 80-luvun alussa Elävän Musiikin yhdistyksen aktiivit valtasivat rakennuksen, josta tuli kulttuurikeskus Lepakkona olennainen osa Helsingin alakulttuurien historiaa. Lepakko – Kahden kerroksen väkeä tuo tämän historian myös nuoremman polven nähtäville.

Dokumentin ohjannut Axa Sorjanen oli itse perustamassa Radio Cityä Lepakkoon. Elokuvassaan hän haastattelee ihmisiä, jotka muovasivat Lepakosta 1970-luvulta 1990-luvulle yhden aikansa tärkeimmistä rakennuksista.