”Kolmen vuoden kodittomuus hakkaa kenestä tahansa punkrockin pois”

Siinä missä Steen1 oli räppärin provosoiva alter ego, Kale haluaa nyt kirjoittaa biisejä omana itsenään, omilla kasvoillaan ja ilman selittelyitä.

 

Menneisyyden maine ja riimit seuraavat Kalea edelleen. Steen1:n ensimmäinen albumi oli ilmestyessään tapaus, ja sitä kehutaan artistille edelleen koko ajan. Hän ei koe enää olevansa sama ihminen kuin levyä kirjoittaessaan, joten toimittajien tarve vetää menneisyys mukaan nykyisyyteen selkeästi ärsyttää.

– Tässä ironia: toimittajat kritisoivat mua poliisimurhilla mässäilystä, mutta silti Steen1n nimi tungetaan väkisin kaikkiin juttuihin mukaan. Mä olen jo vuonna 2013 ilmoittanut sen tarinan olevan lopussa, enkä ole itse nostanut aihetta kertaakaan esille. Toimittajat nostavat sen esille. Niin kuin tässäkin jutussa.

– Tässä nelikymppisenä jo haluaa tulla muistettavaksi muustakin kuin angstista ja provosoinnista. Mä en ole hautaamassa mitään, vaan jättämässä taakseni, Kale sanoo.

 

Hugen ja Bullen kanssa tehty Edes Menneet antaakin jo hyvää osviittaa siitä, että jatkossa räppäri tullaan tunnistamaan myös nykyisellä nimellään. Biisissä rehentelee kolme pitkä linjan tekijää, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jäljen räppikenttään. Välillä kaivataan mennyttä, välillä kauhistellaan.

”Ero, kolmisen vuotta asunnottomuutta, päihde -ja mielenterveysongelmat, studioiden ja työkyvyn puute. Ne taisivat hieman hidastaa.”

Viime vuodet eivät ole menneet ihan putkeen. Kale kertoo olleensa kodittomana ja voineensa muutenkin huonosti. Tuleva albumi on nimeltään Usko.

– Joskus kaoottisessa ja juurettomassa elämässä se on ainoa, mikä auttaa jaksamaan päivän. Kun on pennittömänä pummilla metrossa ja yrittää julkisen wlanin kautta saada itselleen yösijaa. Levyn nimi on myös kehoitus uskomaan levyn sisältö. Tekstit on tehty kantapään kautta.

Pitkästä alamäestä huolimatta Kalella tuntuu riittävän uskoa; ystäviin, ihmisten hyvyyteen. Illuminatiin, hyviin kenkiin ja kestäviin reppuihin, myötätuntoon, ennustavaan ohjelmointiin, rakkauteen ensisilmäyksellä ja synkronisiteettiin. Julkiseen terveydenhuoltoon, nöyryyteen, samaan demoniin eri ihmisten sisällä… Siihen, että oikeaan aikaan olkapäälle laskettu käsi saattaa pelastaa hengen sekä siihen, että vain rakkaus ei tee kipeää.

– Viime vuosien touhu on ollut värikästä, opettavaista ja pistänyt ihmisen aika perustavalla tavalla uusiksi, Kale kertoo.

– Mä koitan pysyä tällä kertaa kauempana konseptoinnista ja teemoista, mä haluan vain kirjoittaa mahdollisimman hyviä biisejä.

Lisäksi Kale lupaa tällä kertaa myös enemmän musiikkivideoita:

– En ole koskaan ollut kovin innokas musiikkivideoiden tekijä, mutta nyt aika näyttäisi olevan kypsä niillekin. Nyt olen kuluttanut aikani käsikirjoituksiin ja yleiseen kuvaussäätöön. En ole heilumassa greenscreenin edessä, haluan kertoa tarinoita myös kuvalla.

– Mikään ei varsinaisesti vedä mua räppäämään, vaan se räppäri asuu mussa. On asunut jo pitkään.