Kemmuru ei halua uudistua ja on juuri siksi aina ajankohtainen

Kemmurun toinen albumi, klassikkoasemaan noussut Kehumatta Paras täytti tänä vuonna pyöreitä, minkä kunniaksi kokoonpano aktivoitui ainakin kuuden keikan minikiertueen ajaksi. Rundi alkoi viime viikonloppuna loppuunmyydyltä Tavastialta, ja tänään Aksim, Jodarok ja DJ J-Laini jatkavat Jyväskylään.

Aksim, jääkö Kemmurun ”comeback” tähän kiertueeseen vai keikkailetteko enemmänkin? Voiko kohdallanne ylipäätään puhua comebackista?

– Ei oikein voi. Kukaan meistä ei ole hävinnyt musakentältä missään vaiheessa, niin vaikea tulla takasin. Keikkailu jää näillä näkymin tälle vuodelle. Tehdään nyt vaan nämä keikat, koska Kehumatta Paras täytti kymmenen. Sitten palataan, jos bändinä vielä aktivoidutaan. Nyt tehdään hyvää musaa eri A-alkuisten nimikkeiden alla… Aivovuoto, Aksim… a Jodarok.

Aiotteko tehdä/oletteko tehneet uusia biisejä Kemmurulle?

– Emme ole. Ollaan kyllä kovia aikomaan… Kovempia kuin Jhené Aiko.

Millasia ajatuksia sussa Kehumatta Paras -levyn tuottajana herättää se, että albumi on niin monelle räppipäälle niin kova juttu?

– Se, että uskottiin omaan juttuun alusta saakka ja pidettiin siitä kiinni näytti kantaneen hedelmää. Nyt kun siitä on vierähtänyt kymmenen vuotta, on kyllä kiva huomata, että hyvät lyriikat ja biitit kestää aikaa. Ja että itse asiassa tollanen kieli poskessa puskettu lyyrinen ilotulitus onkin jo taas kovin muodikasta. Hommat menee sykleissä. Kai siihen tarvitaan joku Kendrick ja J.Cole näyttämään suuntaa, että junnutkin huomaa taas, että sielukkuus, sisältö ja vanhojen soittimien saundi on kiva juttu.

Aksim Kuva: All Day Agency

Minkälainen on hittilevyn anatomia?

– En kyllä tiedä. Kysykää Pyhiltä. Mutta jos pitää oman päänsä ja uskaltaa tehdä musaa niin, että siitä innostuu aivan ensisijassa itse, niin se juttu alkaa kiinnostaa muitakin. Spotify/YouYube-osumia ei ainakaan voitu seurailla silloin, kun tota levyä tehtiin, ja siksi varmaan se kuulostaa siltä miltä kuulostaa. On kaks ihan eri asiaa tehdä kestosuosikki, jota jengi luukuttaa himassa ja tehdä listahitti, jota bailataan klubilla.

Voiko Kemmuru uudistua vai pitääkö sen pysytellä tietyssä lestissä?

– No me ainakin lestitettiin itsemme huolella. Päätettiin, et tää on meidän staili ja sit muut jutut tehdään muilla nimikkeillä. Eli sinänsä ei ollut kyse siitä, etteikö voitais uudistua tai mukautua, vaan pidettiin tälle bändille oma boksi, vaikka muutakin saundia tykättiin ja osattiin tehdä. Ei tehty bailubiisejä, kun oltiin niin mummoja. 2000-luvun puolivälissä ei ruvettu tekeen south saundia Kemmurulla, vaan tein sen sijaan esim. Loost Koosille Pojast Miehex -kappaleen, kun halusin tuottaa sitä tyylilajia.

Miltä sun mielestäsi tämänhetkinen suomalainen räppiskene näyttää? Tehdäänkö parempaa vai köyhempää musiikkia kuin kymmenen vuotta sitten?

– Yleisesti ottaen parempaa. Onhan täällä hulluna osaamista. Ehkä vähän sellainen vitsaus on kuitenkin, et liikaa tuijotetaan niitä suosion mittareita. Räppi on yhtä aikaa poppia, joten jengin on vähän vaikea ehkä hahmottaa mitä ne haluaa tehdä ja mikä niiden oma vahvuusalue on. Ennen oli helppo tyytyä siihen että meidän juttu on marginaalissa, koska se koski about kaikkia. Nyt joku toinen tekee musaa, jota kutsutaan kyllä räpiksi, mut sen metodit noudattaa pop-kaavaa; se miettii mikä hästäg-hokema on koukuttavin, mittaa suosion Spotifysta ja pyrkii tekemään tarttuvimman äkkihitin. Ja olen itsekin myös näissä hommissa, onhan poppikin kivaa!

– Sä voit silti valita olevasi marginaalissa ja tehdä koskettavaa musiikkia musiikinharrastajayleisölle – siis niille, jotka kaivaa itse musiikkinsa ilman pakkosoittoa ja jää sun faniksi vaikak kymmeneksi vuodeksi, jos oot hyvä. Mut se voi olla vaikeampaa, koska toi hetken haippi on aika houkuttavaa ja musa on päällepäin niin samanlaista. Mut no… Ei me kelattu sillon Kehumatta Parasta tehdessä mitä vaikkapa Rasmus tekee.

Miten uniikki ääni ja ilmaisutapa muodostuu?

– Omaa saundia on vaikea keksiä, mut oon huomannut, että saundi syntyy itse asiassa sun työtavoista. Yks lääke oiskin, että jengi ei opettelis kaikkea YouTubesta ja hakis niitä samoja saundeja kuin kaverit, vaan alkais taas tekemään korvalla ja kokeilemaan rohkeasti välittämättä siitä, meneekö väärin tai metsään. Ainakaan mun musassa ei ikinä ole ollut sääntöjä.

 

Kemmuru Jyväskylän Lutakossa 10.2. ja Joensuun Kerubissa 11.2.